Hae
New chapter by Nina

Meikki- ja ihonhoitovinkit á la Nina

En ole ikinä ennen kirjoittanut blogiini mitään arkista ja kevyttä, huomaan aihealueiden olevan yleensä olleet melko syvällisiä ja pohdiskelevia. Tahdonkin tehdä pienen muutoksen ja tuoda blogiini enemmän sitä ihan tavallista arkea, vinkkejä, omia aitoja kuulumisiani. Tänään vuorossa on meikkipussin esittely ja samassa kerron omista ihonhoitorutiineistani. ”Oho, onpa virheetön iho!”, totesi minulle esimerkiksi myös Nicki Minajn kasvoja meikannut meikkitaiteilija Karla Powell. ”Toisaalta, ehkä työssäsi se on lähes välttämättömyys”, hän jatkoi. Touché.

Aamuni alkaa kasvojen pesulla: Kylmä vesi raikastaa mukavasti ja herättää samalla uuteen päivään. Pyyhkäisen kasvot kauttaaltaan vielä kevyesti kasvovedellä, tällä hetkellä käytössäni on perus marketista ostettu Garnierin kuivan ja herkän ihon vaaleanpunainen purnukka. Tämän jälkeen ihoni suorastaan anelee jonkinlaista kosteutusta, joten kosteusvoide on ehdottoman tärkeä tässä vaiheessa. Tällä hetkellä minulla on käytössäni arsenaali Exuviancen ihonhoitotuotteita, mitkä sain ihanalta ripsiteknikoltani Miralta lahjaksi Miss Tourism World -kilpailussa sijoittumisen johdosta. Miten ihania ihmisiä ympärilläni onkaan?!

Paljastettakoon, että olen syönyt samoja ehkäisypillereitä yli kymmenen vuotta. Kuulostaa aika hurjalta. Mietin monesti, että minkälainen vaikutus pillereillä on ollut, koska en rehellisesti edes muista ihoni kuntoa ennen hormoneja. Olin silloin kuitenkin teini ja iho oli luonnollisestikin vähän epäpuhtaampi tuolloin. Ehkä minua odottaakin yllätys, kun jonain päivänä niiden pillereiden syömisen lopetan. Sos. Täytyy vielä mainita, että herkuttelu näkyy kyllä ihossa välittömästi: Baari-illasta, roskaruoasta tai suklaalevystä ylempi taho kyllä rankaisee armotta. Kylmenevä sää ja kova stressi ovat myös asioita, mitkä tuovat tasaisin väliajoin ihottumaa poskiin. Kuinka ärsyttävää! Sen sijaan veden juominen, urheilu ja monipuolinen ruokavalio saa vihreää valoa.

No, mennäänpä niihin meikkeihin. Joka ikinen kerta kun istun kenen tahansa meikkaajan penkkiin niin imen itseeni tietoa koko meikkaus-tuokion ajan kuin vettä hamuava pesusieni. Tiesitkö, että tämmöinen tavallinen tallaaja saa esimerkiksi suoran rajauksen silmiin teipinpalan avulla? Tai että aidon näköiset pisamat saa kasvoille hiuksiin tarkoitetulla ruskealla tyvispraylla? Pakko myös kertoa, että paras huulirasva on kuulemma nänneihin tarkoitettu voide. Olen oppinut, että ei ole todellakaan olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa meikata, jokaisen tyyli on niin yksilöllinen. Niin kuin meillä jokaisella, myös minulla on ne luottomeikit ja esittelenkin ne teille seuraavaksi.

Ensitöikseni turautan kämmenselkään pienen määrän Mac:n strobe cream voidetta (sävy peachlite), sekä sekaan lempi meikkivoidettani: Lancome teint idole ultra wear. Jos tahdon peittävämmän lopputuloksen niin saatan käyttää Kikon full coverage 2-in-1 meikkivoidetta. Jos olen laittanut paljon itseruskettavaa, niin korvaan ensimmäisenä mainitsemani voiteen Vita Liberatan beauty blurilla. Tilanne saattaa todellakin elää päivittäin fiiliksen ja ihonsävyn mukaan, joten tässä kehotan ihmisiä vain ryhtymään oman elämänsä Pablo Picassoksi. Silmien alle ja leukaan sipaisen Maybellinen Fit me -peiteväriä ja puuteroin kasvot kevyesti tarpeen mukaan Lancomen irtopuuterilla. Valoa ja varjoja saan Anastasia beverly hills contour kit paletista (light to medium). Samalta merkiltä ostin itseasiassa juuri pari päivää sitten kulmakynän, millä vahvistan microblading kulmiani. Käytän hyvin harvoin luomiväriä kahdesta syystä: 1) Ripsienpidennykset tuovat mielestäni varsinkin arkeen ihan tarpeeksi näyttävyyttä ja 2) En osaa! Tai mahdollisesti osaan, mutta se ei ole rehellisesti sanottuna sitä vahvinta osaamistani. Yleisimmin käyttämäni luomiväripaletti on kuitenkin Sephoran vivid earth. Sen sijaan panostan mielummin huuliini ja tämän hetken lempi huulituotteeni ovat Huda beautyn liquid matte huulilakat sävyissä trendsetter & wifey. Tummempaa käytän huulen reunoilla ja vaaleampaa keskellä. Meikkipussistani löytyy nopealla vilkaisulla seitsemän eri huultenrajauskynää nuden eri sävyissä, mitkä ovat päivittäisessä käytössä: Hauskinta on se, että ostan niitä aina vaan lisää ja poikaystävän huomauttaessa entisten kynien olemassaolosta tiuskin vain ”Ei katsos kun ei mulla tämän väristä vielä ole!”

Tuleepa tästä pitkä postaus! Kuinkakohan moni lukee vielä? No, ainakin äiti. Hei äiti! Tuntuu muuten hassulta, että en koe arkimeikkini olevan kovinkaan monivaiheinen, mutta tuotteita minulla näyttää kuitenkin olevan tusinan verran arkimeikissä. Yleensä meikkaamiseen kuluu noin 15 minuuttia, mutta kiireessä Pablo Picasso vaihtuu hetkessä vaikka Usain Boltiksi ja kaikki on valmista viidessä minuutissa. Tyttöjen iltaan valmistautuessa tämä viisi minuuttinen voikin sitten olla kaksi tuntia, tosin siinä all inclusive paketissa on jo mukana viinilasi ja suosikki spotify -listani. Tässä kaikki tällä erää!

Rakkaudella, Nina

Mikä meitä pidättelee?

Kaikilla meillä on haaveita ja unelmia. Välillä jokainen meistä käy läpi omia ylitsepääsemättömältä tuntuvia haasteitansa, osa viilettää tukka hulmuten noususuhdanteessa elellen elämänsä parasta aikaa. Pohdin viime viikolla Instagramissani aihetta nimeltä stressi ja myönsin myös, mitkä asiat luovat minulle itselleni paineita. Olen viime aikoina miettinyt paljon, mihin suuntaan haluan elämääni tässä kohtaa viedä. Mainitsemani aihe herätti ilokseni keskustelua ja sain ennätyksellisen määrän kertomuksia seuraajien omista arjen haasteista. Mitkä asiat luovat paineita nuorille aikuisille?

Menestys, tulevaisuus, raha, ihmissuhteet, sekä opiskelu/työt aiheuttavat päänvaivaa suurimmalle osalle vastanneista. Esiin tuli myös erittäin mielenkiintoinen vastaus, joka kiteytti koko paketin oikeastaan yhtenäiseksi sillä sekunnilla: Yhteiskunta, minkä toiminta perustuu täysin suorittamiseen, jatkuvaan kilpailuun, unohtamatta tietenkään suomalaisille tuttua vertailua ja kateutta. Tässä maailmassa vain ja ainoastaan suomalainen on se, joka on valmis maksamaan satasen siitä, että naapuri ei saa viittäkymppiä. Löin nyrkin pöytään. Aamen, sinä sen sanoit.

Mielestäni on tärkeää yrittää löytää tasapaino, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Jos et ole kiinnostunut opiskelemastasi alasta, vaihda johonkin muuhun. Sama homma työelämässä, väkisin yrittämällä ei synny kuin pohjatonta stressiä. Moni stressasi nimenomaan rahasta ja voisinkin tehdä tulevaisuudessa Ninan niksit -postauksen, missä luettelen omia konstejani akuuttiin rahan tarpeeseen. Olen ollut melkoinen kettu joskus, etenkin opiskeluaikoina. Äitini muistutti minua muutama päivä sitten nauraen, että märisin jo 3-vuotiaana hänen hameensa helmassa ja murehdin, että tulenkohan koskaan löytämään miestä tai opinkohan koskaan ajamaan autoa. – Ja kyllä, vuonna 2019 molemmat pulmat selätetty!

Välillä kolmea työtä samanaikaisesti tehdessäni kurkkua kuristaa naurettavan paljon. Haluaisin olla kaikessa hyvä. Ehtiä joka paikkaan, olla ahkera ja saavuttaa koko ajan jotakin uutta hymy korvissa. Haluaisin olla Helsingissä ja Oulussa samanaikaisesti ja pelkään ihmisten pettyvän minuun, jos joudun joskus sanomaan ei. Tästä syystä tein (jälleen kurkkuani kuristavan) ratkaisun ja irtisanoin itseni tutusta ja turvallisesta päivätyöstäni viikko sitten: En jatka enää tavoitteellisen myyntityön parissa, se ei ole se minun juttuni. Kivi putosi kuitenkin sydämeltäni, tiesin tehneeni oikein. Illalla otin kynän ja paperin esiin ja haastattelin itseäni perinpohjaisesti: ”Nina, mitä SINÄ haluat?”

”Old ways won’t open new doors”, sanotaan. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että minulla todella on kaikki ovet avoinna tällä hetkellä. Minua on pyydetty (viihde) tv-ohjelmiin, mistä olen ollut otettu ja työtarjouksia on sadellut, mistä olen positiivisesti yllättynyt. Uskon, että hyville tyypeille on aina ottajia. Ja kyllä, koen olevani super hyvä ja hauska tyyppi ja uskallan todellakin sanoa sen ääneen. Minusta jokaisen olisi tärkeää tiedostaa omat vahvuutensa ja hakeutua juuri sellaisten töiden, projektien ja tilaisuuksien pariin, mistä nauttii aidosti koko sydämellään.  – Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja hukkaan heitettyjen vuosien haikailuun.

Rakkaudella, Nina