Hae
New chapter by Nina

Miten valmistautua kansainväliseen missikilpailuun?

Monet ihmiset ympärilläni ja lähipiirissäni kyselivät ennen lähtöäni uteliaina kysymyksiä koskien kisavalmisteluja. Kerron niistä mielelläni, minusta on mukava jakaa tämmöisiä juttuja muiden kanssa. Tällä hetkellähän olen Kroatiassa ja matkaani voi seurata oman someni kautta. Mitä luki hankintalistalla, minkä sain organisaatiolta? Mitä vinkkejä sain muilta misseiltä? Nämä selviävät tässä postauksessa!

Kyselin useilta Miss Suomi -kisan tytöiltä, että mitä vinkkejä heillä olisi antaa. – Hekin ovat siis kaikki kilpailleet kansainvälisesti. Muutama yhteinen neuvo tuli kaikkien suusta: 1. ”Älä stressaa!” Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, myös äitini jankutti tätä. Saan nimittäin yleensä ihottumaa ja korkean kuumeen kovan stressin ansiosta. Toinen saamani vinkki oli, että ikinä ei voi olla liian laittautunut. Kuulemma pukeutumisesta kun on kyse, niin överi on aina parempi vaihtoehto kuin vajari. Kolmannen ja samalla ultimaattisen pro tip -palkinnon sai neuvo, että asukokonaisuudet kannattaa pakata pusseihin koruineen päivineen, jolloin pussien päälle liimatuista teipeistä voi valmiiksi lukea mikä asukokonaisuus on kyseessä ja ylimääräisiin naisille tuttuihin vaatekriiseihin ei mene ylimääräistä aikaa ja energiaa. Eniten minua kuitenkin jännittää, että ovatko jalkani vailla amputaatiota kahden viikon korkokengillä kävelyn jälkeen.

Mitä organisaatio käski sitten ottaa mukaan? Käännän listan tähän suoraan: ”1 kansallisasu, 3 iltapukua, 3 paria bikineitä, 3 cocktail mekkoa, mustat ja siniset farkut, polvipituinen musta hame, mustat stiletto-korkokengät ja toiset samantyyliset kengät, valkoiset urheilukengät, treenivaatteet. Lisäksi kilpailijan tulee tuoda mukanaan tuliainen omasta maastaan ja lastenkodin lapselle sopiva lelu/peli.” Vierailemme siis ilmeisesti myös paikallisessa lastenkodissa. Lisäksi pakkasin mukaan klassisen tyylikkäitä asukokonaisuuksia joka päivälle, mekkoihin ja jumpsuitteihin on helppo yhdistää kauniita koruja kaveriksi, joten suosin niitä ensisijaisesti. Toki laukkuun sujahti myös useat siistit suorat housut, ikinä ei voi tietää mitä on päivän ohjelmassa. Enkä muuten edes tiedä, en ole saanut minkäänlaista infoa päivien ohjelmista. Jännittävää.

Isoin valmistelu täytyy kuitenkin tehdä pään sisällä. Siitä asti kun voitin Miss Helsinki kilpailun, niin olen saanut lukea enemmän ilkeitä kommentteja ja suoranaisia valheita itsestäni kuin ikinä aiemmin. Ihan sama onko minut nähty (tai ”nähty”) töissä Changella, Skohanissa, promohommissa, muotinäytöksessä tai ihan vaikka raitiovaunussa, aina jollakin on jotain todella ilkeää sanottavaa. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, sen olen oppinut jo missivuoden alkumetreillä. Hämmennyn toisinaan ihmisten toimintatavoista, sillä itseni on ainakin kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä ja vastaamaan vihaan rakkaudella.

Ihminen pystyy näköjään ylittämään itsensä ja kokeilemaan rohkeasti uusia ja vaikeitakin juttuja mukavuusalueen ulkopuolelta, kun vain uskoo itseensä ja siihen että pärjää. Haluan uskoa, että monet asiat menneisyydessäni ovat osaltaan opettaneet minua ja tukevat minua Miss Tourism World kilpailussa, vaikka en sitä itse ole tietenkään silloin aikoinaan tiennyt. Turismihan itsessään on tuttua ammattikorkeakoulusta, missä opiskelin matkailu- ja palveluliiketoimintaa ja työharjoittelu Lontoossa antoi erinomaista kansainvälistä kokemusta, sanavalmiutta ja paineensietokykyä. Olen matkustellut myös koko ikäni ja näin ollen oppinut arvostamaan kotimaassani erityisesti puhtautta, turvallisuutta ja maailman parhaimmistoon kuuluvia koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä. Näitä aion painottaa myös täällä Kroatiassa. Mielenkiintoista nähdä mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan. Pysykäähän kuulolla!

Nina

Lentokoneen keula kohti missikisoja. – Missin viimeisen illan mietteet

Blogissani on ollut melko hiljaista. Liian hiljaista, tiedän. Siihen on tosin syynsä, sillä olen ollut viimeiset viikot pelkkä hermoraunio. Valmisteluja, muotinäytöksiä, päivätyö, yötyö, pakkaamista ja listalta puuttuvien asusteiden ja tavaroiden hankkimista. – Ei ole paljoa tarvinnut miettiä kuinka viettäisi vapaa-aikaa, sitä ei nimittäin ole ollut.

Olen käynyt Miss Tourism World -sivuilla varmaan kymmenen kertaa. Katsonut kilpailijoiden kuvia ja taustoja, vertaillut itseäni muihin. Pärjäänköhän? Olen miettinyt mitä haluan kertoa itsestäni, miten aion edustaa kotimaatani ja miten valmistaudun yllättäviinkin kysymyksiin ja tilanteisiin. Haluaisin tietenkin, että erityisesti omat vanhempani voisivat olla minusta ylpeitä. Ovathan he tosin aina olleetkin. Vaikka koko reissu menisi penkin alle, tiedän että tulen olemaan heille edelleen se ainoa tytär, heidän oma prinsessa. Olen rakennellut asukokonaisuuksia tunti tolkulla ja perfektionistina haluaisin tietysti onnistua, kuten aina. Olen kovin kunnianhimoinen ja haluan tehdä asiat kunnolla.

Perjantaina kiiruhdin tuttuun tapaan päivätyöni pariin ja hoidin työpäivän jälkeen juoksevia asioita, kunnes oli aika jo juosta yötöihin. Aamuyöllä kotimatkalla minut valtasi kuitenkin todella ahdistava tunne, päällimmäisenä kuitenkin väsymys. Turhauduin ja lopulta itkinkin. Ei aamuyöllä sitä kukaan onneksi lähijunassa noteeraa, kaikki ovat joko humalassa, sammuneet tai katse syvällä älypuhelimessa. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että yritän tällä hetkellä liikaa ja elämässäni on liikaa asioita meneillään samaa aikaa. Rakas harrastukseni, eli blogin pyörittäminen, on kärsinyt siitä ensimmäisenä ja en ole saanut siitä viime aikoina läheskään samanlaista nautintoa ja energiaa kuin ennen.

Tällä hetkellä fiilikseni ovat kuitenkin hyvät. Ilman ystävien tsemppaavia viestejä, äitiä ja poikaystävää olisin menettänyt taatusti järkeni jo aikapäiviä sitten. Heidän sanansa ja rakkautensa merkitsevät minulle enemmän kuin osaan tähän ikinä edes kirjoittaa. Olen siitä äärettömän kiitollinen. Olen myös kiitollinen kaikesta saamastani avusta, missien vinkeistä, lainatuista asusteista ja matkalaukuista. Kun katson itseäni peilistä, näen kielellisesti sanavalmiin, fiksun ja ennen kaikkea rohkean tyypin. Olen tyytyväinen kroppaani, jonka eteen olen tehnyt satojen tuntien edestä töitä. Suomeen palatessani pääsen kuulemma palkinnoksi ensin himoitsemalleni Hesburger aterialle, sitten Linnanmäelle. Aion syödä ja hellittää tahtia moninkertaisesti, en malta odottaa sitä. Kesäkuun ensimmäisen viikon kruunaa kuitenkin rakkaan ystäväni Mailiksen syntymäpäiväjuhlat Turussa. On niin älyttömän paljon kivoja juttuja edessä, että olen päättänyt olla stressaamatta. Kaikki tapahtuu kuitenkin. – Ja kyllä, olen valmis.

Rakkaudella,
Nina