Hae
New chapter by Nina

Chapter Two

Luku 2: Meren tuolla puolen

Lupasin kertoa elämästäni Lontoon sydämessä.  Pärjäsinkö, onnistuinko verkostoitumaan tai hankkimaan uusia ystäviä? Kyllä, kyllä ja kyllä! Mutta pureudun ensimmäiseksi reissuni alkumetreille. Pakkasin keväällä 2018 omaisuuteni yhteen matkalaukkuun ja hyppäsin kartan kanssa lentokoneeseen. ”Kennington”, luki muistiinpanoissani. Oikeat metrolinjat olin myös kirjoittanut ylös. Kaikki tuntui kuitenkin sekavalta. Yritin olla reipas niin kuin aina, vaikka koirani Lilan jättäminen hoitoon puoleksi vuodeksi oli vaikein asia sillä hetkellä ja nostatti kyyneleet silmiin.

Tosiaan, nyt ymmärrän mitä se kuuluisa kulttuurishokki tarkoittaa. Olin vieraillut Lontoossa lukuisia kertoja aiemmin ja kaupunki oli sikäli tuttu, mutta viikonloppureissu ja taloksi asettuminen ovat täysin eri asioita. Monikin asia erosi suomalaisesta elämänmenosta ja meinasinkin pari ensimmäistä viikkoa jäädä jatkuvasti auton alle. Turhauduin, kun en osannut arkisia asioita kuten ladata sirukortteja, joilla saatiin kaasua ja sähköä asuntoon. – Kyllä, niistäkin piti erikseen maksaa prepaid menetelmällä järkyttävän korkean vuokran lisäksi. En aio nyt avautua englantilaisista asunnoista ja niiden puutteista, mutta osaan nykyään arvostaa puhdasta vettä ja homeetonta kotia. On myös mukavaa, kun asunnossa ei tuule tai kävele hyönteisiä. Lämmin vesikin on mainitsemisen arvoinen plussa. Opin arvostamaan asioita, mitä pidin ennen itsestäänselvyytenä.

Opiskelen siis edelleen matkailu- ja palveluliiketoimintaa ammattikorkeakoulussa ja lähdin siis suorittamaan viiden kuukauden mittaista työharjoittelua paikalliseen matkatoimistoon, mutta viihdyinkin reilu puoli vuotta maisemissa. Englantilaisesta työkulttuurista on pakko mainita yleisesti sen verran, että toimistotunnit ovat järkyttävän pitkiä ja työtunteihin nähden palkka on kehno. Mutta voi vitsi mikä kokemus kaiken kaikkiaan! Koen, että Suomeen palasi työharjoittelun jälkeen entistäkin vahvempi, itsenäisempi ja kansainvälisesti sosiaalisempi Nina.

Ehdottomasti parasta mitä Lontoosta tarttui mukaan, oli maailman parhaat muistot ja uudet ystävät! Nyt tuntuu hölmöltä, että itkin ensimmäisellä viikolla yksinäisyyttäni uudessa maassa. Haloo. Aloitin tyhjästä ja loin lopulta ihan älyttömän laajan verkoston. – Ihan itse! Monista ihmisistä tuli minulle todella läheisiä ja juttelen heidän kanssaan edelleen viikoittain. Pakko kannustaa teitä sen verran, että olkaa spontaaneja ja avoimia, tarttukaa uusiin tilaisuuksiin ja haasteisiin. Uskaltakaa unelmoida isosti. Koskaan ei voi tietää mitä uuden oven takaa paljastuu. Elämä on parasta silloin kuin sitä elää täysillä.

whatsapp-image-2018-08-09-at-07-07-04.jpeg

Chapter 2: Beyond the sea

I promised to tell you about my life in the heart of London. Did I survive? Did I find new friends? Yes and yes! But let me tell you about the beginning of my journey first. I packed my whole life to one luggage and flew to destination with my map. I had written ”Kennington” to my notebook and I knew how to get there from the airport. I was so confused about everything though. The hardest part was when I needed to say goodbye to my dog Lila and even thought about her missing me made me cry.

Well, now I understand what the culture shock means. I had visited London many times before but obviously living there was a different story. Many things were super different compared to my quiet home town. The first two weeks were tough when I almost got hit by cars and I became super frustrated about daily issues with gas and electricity at home. It’s unbelievable how expensive it is to live in London. I’m not going to complain about apartments in London right now, but I must say that I appreciate clean finnish water and mold-free circumstances nowadays. It’s also nice to choose the water’s temperature in the bathroom. I learnt to value many things that I used to take for granted.

I’m still in university, studying hospitality management and I did my internship in London. – That’s why I went there. I worked for incoming tour operator and I must say the office hours are super long in London. And employees had only one break during the day. But it was such a great and educational experience anyway. When I came back home I felt like I’m much more independent, stronger and social than before.

The best thing I got from London are my new lovely friends and the craziest memories with them from London nightlife. Some of them became extremely important to me and we still keep in touch weekly. I really need to encourage people to be spontaneous and open-minded.

Dare to dream big! Try new things and remember to challenge yourself because you never know what tomorrow will bring. I mean, remember to live life to the fullest.

WhatsApp Image 2018-08-09 at 07.09.00

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *