Hae
New chapter by Nina

Chapter Nine

Luku 9: Täydellisyyden hinta

”Oho oletpa kaunis!”, huikkaa tuntematon ihminen metron rullaportaissa. Hymyilen takaisin. Olen juuri matkalla kotiin 500 euron joka kuinen hammaslääkärilasku laukussa. Pudistelen päätäni, mutta tiedän samalla haluavani täydellisen suoran hammasrivistön. Lasken kuukauden muita menoja kylmänhiki otsalla ja mietin mitä ruokaa illalla kokkaisin itselleni. Hiuksiin upposi juuri 400, ripsiin 70, kynsiin 50, uuteen kasvovoiteeseen 30… Lista on loputon. Tingin kuitenkin valitettavasti tässä elämäntilanteessa ensimmäisenä kaikesta muusta kuin ulkonäöstäni tai omien koirieni tarpeista. Samaan aikaan joku käyttää rahansa autoihin, videopeleihin, sisustuselementteihin tai lapsensa vaippoihin. Kaikilla meillä kai on prioriteetit.

Lupasin itselleni, että missikilpailun finaalin jälkeen annan itselleni aikaa ja vetäydyn hetkeksi sosiaalisesta mediasta. Kävi kilpailussa miten tahansa. Sen ei tarvitse olla kuin viikko mökillä ilman meikin pisaraa luonnon helmassa tai lomamatka suosikkikohteeseeni. – Paikkaan missä voin olla täysin oma itseni ilman ulkonäkö- tai suorituspaineita ja nukkua 8h yöunet ilman että tunnen olevani jatkuvasti puoliksi valveilla. Saatan tällä hetkellä esimerkiksi stressata kahden viikon päästä pidettäviä alusvaatekuvauksia etukäteen stressifinnien vallatessa kasvoni ja murehtia, että mitä jos en onnistukaan. Siksi en ikinä anna itselleni lupaa katsoa kalenteriani viikkoa pidemmälle, ellei ole pakko. Siitä kärsii vain läheiseni, kun puran kaiken tiuskimalla heille. Eivät he sitä ansaitse.

En kuitenkaan missään nimessä halua kuulostaa siltä että valitan, olenhan oman tieni valinnut aivan itse. Siksi tätä tekstiä on todella vaikea kirjoittaa. Rakastan laittaa itseäni kauniiksi ja kaikkihan me haluamme olla parhaita versioita itsestämme, mutta olen viime aikoina pohtinut, että minkä kustannuksella sen toteutamme? Kannattaa aina muistaa, että kolikolla on aina kääntöpuolensa. Ulkoisesti jonkun elämä saattaa näyttää täydelliseltä kuplalta, mutta hän saattaa stressata hiukset päästänsä ja olla lopulta hyvinkin onneton. Tuntuu, että rahasta vaietaan. Taloudellisesta tilanteesta ei ole missään tilanteessa sopivaa puhua. Onko se häpeällistä? Onko se noloa? Yleensä näistä asioista vaietaan yhtä lailla kuin esimerkiksi omista henkilökohtaisista heikkouksista, sillä tänä päivänä kaikkea voidaan valitettavasti käyttää aseena asianomaista vastaan sopivan hetken tullen.

Mikään hyvä ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, se on selvää. Oli se sitten vaikka fyysinen työpanos, mikä vaatii silloin tällöin henkisen puolen romahtamisen. – Silloin sieltä noustaan ylös ja yritetään kovemmin. Joskus täytyy kuitenkin levätä ja antaa itsellensä lupa siihen, rojahtaa sohvalle aamutakissa ja syödä yksi Ben&Jerry’s purnukka ja itkeä Dear John elokuvalle tunti ja 48 minuuttia putkeen. Aina ei todellakaan tarvitse olla kaikkien ihailema uratykki, Stephen Hawking, kuuluisa somevaikuttaja ja Victoria’s Secret malli samanaikaisesti. On ihan yhtä ok hidastaa tahtia ja olla oma ihana uniikki itsensä. – Siihen ihmiset ovat todennäköisesti alun perin rakastuneetkin.

nina jahdilla.jpg

Chapter 9: The price of perfection

“Wow you’re beautiful!”, someone says to me in escalators. I just smile back. I’m just on my way home from dentist with 500 euros bill. I’m shaking my head, but at the same time I know how much I want to get perfect straight teeth and Hollywood smile. I’m counting all the other bills in my head and wondering what on earth am I going to eat today for dinner. I’ve just spent 400 for my hair, 70 for eyelashes, 50 for nails… And the list goes on. Most of my money goes to myself or Lila’s and Nala’s needs. At the same time someone else is spending money on cars, video games, interior design or diapers for toddlers. We all have priorities.

I promised to myself that when the Miss Helsinki competition is over I’ll take a break from social media. No matter how the final goes. Even one week in the countryside or in my favourite destination would be amazing. I just need a little break without any pressure about anything, the world is quite superficial nowadays. For example: I might stress about lingerie photoshoot that is held in two weeks and worry about failing. That’s why I never let myself check my calendar more than one week at a time, otherwise my face is covered by stress pimples and I just yell to the people I love the most and that’s exactly what I don’t want to do. My family members don’t deserve it.

I don’t want to sound like I’m complaining though as I have chosen this road by myself. That’s why it’s hard to write this text. I love to make myself pretty and try to succeed, I think we all want to be the best versions of ourselves after all. Lately I’ve been thinking what the price of perfection is. It’s good to remember that the coin always has two sides. Someone’s life can seem to be perfect according to his/her pictures in social media, but the person can be very stressed and miserable in real life. Usually people hide their weaknesses because people tend to use then as a weapon against the person extremely quickly. It’s not okay to talk about financial situation either. Like, ever. Is it shameful? Is it embarrassing?

Nothing worth having comes easy, it’s obvious. It can require x amount of money or huge physical input which can lead to imbalance of mental welfare temporary. After that all you need to do is get up and try even harder. That’s how goals are reached. Sometimes you need to take it easy though and give yourself a permission to eat Ben&Jerry’s ice-cream and cry to Dear John movie for one hour and 48 minutes. You don’t need to be the workaholic that everyone admires, Stephen Hawking, super popular influencer or Victoria’s Secret model. It’s okay to slow down and be beautiful and unique yourself. – That’s likely the person people have fallen in love with in the first place anyway.

 

-Nina

Chapter Eight

Luku 8: Vieraan miehen matkassa

Parasta elämässä ovat semmoiset hetket, kun lopettaa ylianalysoimisen kokonaan ja elää elämää täysillä. ”Mitäköhän muut ajattelevat?” – Sen lauseen jätin sanavarastostani pois jo vuosia sitten. Mitä vähemmän muiden mielipiteet määrittelevät tekemisiäsi, sen parempi. Itse haluan tehdä ainoastaan asioita, mitkä tekevät juuri minut onnelliseksi. Nyt halusin lähteä Berliiniin, niin minä todellakin lähdin. Yksin. Aina spontaani elämä ei osu yhteen velvollisuuksien ja työvuorojen kanssa, mutta edes silloin tällöin se tulee tarpeeseen. Rohkeus, ennakkoluulottomuus, määrätietoisuus ja innokkuus ovat todella syvälle juurtuneita piirteitä itsessäni ja aion antaa virran viedä itseäni erilaisten mahdollisuuksien pariin juuri niin kauan kuin se on mahdollista.

Miksi Berliini? Niin hullulta kuin tämä taas kuulostaakin, niin tapasin helmikuussa alun perin Tinderin kautta erään mukavan saksalaismiehen ja olemme siitä asti jutelleet eri somekanavissa. Ja koska meno kotimaan miesrintamallani on tänä päivänä kirjaimellisesti yhtä vilkasta kuin aavekaupungissa, niin päätinpä lähteä ihan treffeille Berliiniin asti. Mitä menetettävää minulla olisi? Ei yhtään mitään. Berliini on Lontoon jälkeen yksi suosikkikaupungeistani ja pärjäisin täällä hyvin yksinkin, mikäli mies osoittautuisikin yllättäen täydeksi juntiksi. Jos joku herrasmies haluaa olla minulle kerrankin kiva ja maksaa lennot ja hemmotella viikonlopun niin todellakin livahdan lentokentälle passi kourassa kuin rasvattu salama. Eikä siinä ole itselleni mitään kummallista tai hämärää. Näin sen kuuluisikin mennä.

Miksi tästä nyt sitten kerron omassa blogissani? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Koska ihmisiä kiinnostaa. Eivätkä menemiseni ja tulemiseni yleensä edes ole mitään salaisuuksia. Silti korviini kantautuu joka ikinen kerta kiertoteitse toinen toistaan kummallisempia ja törkeämpiä, sekä kaiken lisäksi vielä perättömiä huhuja koskien yksityiselämääni ja etenkin matkustelua. Hassuja juoruja kuunnellessani mietin todella, että tämän tyyppisten ihmisten oman elämän juonenkäänteet lienevät todella harvassa, mikäli pääsen heidän ruokapöytäkeskusteluiden polttavaksi puheenaiheeksi. Toisaalta, mikäs siinä. Oma mielipiteeni on, että kannattavampaa on aina olla keskustelua herättävä persoona, kuin näkymätön hahmo. Vain niin voi herättää ihmisissä erilaisia ajatuksia ja jäädä ihmisten mieleen.

Joka tapauksessa, Berliini on hirmu kaunis kaupunki ja ihmiset ystävällisiä. – Ja kielitaitoisia! Vihaan esimerkiksi Pariisia sydänjuuriani myöten surkeiden kokemusten ja ihmisten töykeyden takia. Tämmöiset pikareissut tulevat aina todella tarpeeseen, kun oma arkeni on totaalisen kaoottista koiralauma-myymälätyö-missikisa-ammattikorkeakoulu sekasortoa. Ja mikä parasta, herra x ei ole paljastunut vielä sekopääksi tai murhaajaksi. Hän saattaa minut kohta takaisin lentokentälle, sillä aamulla tiedossa on tukka- ja ripsihuollot Suomessa, sekä toki iltavuoro töissä. Vaikka matkustelu onkin mukavaa, rakastan silti maailman eniten omia rutiinejani ja kahta pientä koiraani, jotka rytmittävät kiireiset päiväni kahdeksan tunnin sykleihin ja käpertyvät kylkeäni vasten nukkumaan mieluiten heti kymppiuutisten jälkeen. Suosittelen löytämään arjesta ne sinulle tärkeät pienet jutut, mitkä saavat juuri sinut hymyilemään ja jaksamaan. – Ja unohtamaan muiden mielipiteet. Sinä määräät.

Nina pellolla

Chapter 8: With a stranger

The best moments in life are the ones that you don’t overanalyze. The moments when you remember to live the life to the fullest. “What do other people think?” – I never think about it anymore because it doesn’t really matter. The less you care, the happier you will be. Believe me. And now I wanted to fly to Berlin on my own, so I did. Spontaneous life isn’t always possible when you have responsibilities and work to do, but I love weekend getaways and I fly away pretty much as often as I can.

Why Berlin? I know this sounds a bit crazy now, but I’m visiting my Tinder match from February! He seemed quite interesting and we have been talking since we matched. We have never seen each other in real life though. My love life here in Finland is as dead as atmosphere in ghost town so I packed my luggage and left. I thought that I have absolutely nothing to lose. Berlin is one of my favourite cities and I would survive on my own if the guy would suddenly get on my nerves. If someone wants to be a gentleman and offer flights and pamper me over the weekend, why not? This is the way women should be treated anyway.

Why am I telling you about this in my blog then? The answer is extremely simple: Because people are interested. My trips or life in general have never been a secret, but I always hear silly rumours about my private life and trips to different destinations. I always wonder how bored some people must be when my life is part of their dining table discussions. In the other hand, it’s always better to be an emotive person than an invisible character. That’s the only way people can remember you.

Anyhow, Berlin is beautiful city and people are super friendly. They speak excellent English as well. I hate Paris for example just because people became so rude to me immediately when they noticed that I don’t speak French. I really like weekend getaways because my ordinary life is quite chaotic mix of dog pack, new job, beauty contest and university. I’m really balancing every week and trying not to lose my mental health. And the best of all, Mr. x hasn’t become a psychopath or murderer yet. He’s driving me to the airport soon as I have a hairdresser appointment and working day tomorrow in Finland. Even though I love travelling, I love my own routines and little dogs even more. My advice: find the little things in life that make you smile and don’t care what other people say. You’re the boss.

 

-Nina