Hae
New chapter by Nina

Chapter Five

Luku 5: Leipää ja sirkushuveja

Minä tein sen! Minä todella olen Miss Helsinki -kilpailun finaalissa. Olen jo nyt ylittänyt itseni satakertaisesti raivatessani tieni 10 parhaan joukkoon äärettömän upeiden naisten joukosta. Finalistit julkistettiin videolla kilpailijoille Villa Grandessa vajaa pari viikkoa sitten ja voin kertoa, että sydämeni ei ole koskaan lyönyt samalla tavalla kuin viimeisten sekuntien aikana ennen videon alkua. Kun oma kuvani ilmestyi valkokankaalle ensimmäisenä, kaikki jännitys katosi. Helpotus valtasi kropan kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä oloni on todella kiitollinen ja sanaton, siunattu ja onnellinen. Myös vielä hieman hämmentynyt.

Lehdistötilaisuus koitti muutaman päivän päästä ja Helsingin Casinolle astellessani ymmärsin viimeistään, että nyt tästä kaikesta tulee julkista. Tässä riemun ja hulinan keskellä tulee kuitenkin toisinaan miettineeksi myös julkisuuden nurjaa puolta. On selvää, että kaikki finalistit ovat asettaneet itsensä tietoisesti julkiseen valoon, mihin liittyy myös oleellisena osana arvostelu ja se on itsestäänselvää. Me kaikki olemme tienneet jo keväästä asti mihin soppaan lusikkamme olemme laittamassa. Ja nyt sen keiton hämmennys vasta alkaa toden teolla. Tämän maan viidellä ja puolella miljoonalla kansalaisella on kaikilla omat uniikit mielipiteensä, kyse onkin siitä mitä kaikkea kannattaa suustaan julkisesti päästää ja mitä ei.

Paljon on viime aikoina julkisesti jyrkästi vastustettu netissä kiusaamista, mutta ihmiset unohtavat tämän välittömästi, kun missikandidaattien kuvat pamahtavat vuosittain iltapäivälehtien etusivuille. ”Tässäkö on Helsingin kauneimmat naiset?” nauruhymiöiden kera ja ”Järkyttäviä harakoita” ovat ehkä yleisimmät jo klassikoiksi muodostuneet kommentit. En todellakaan järkyty tai lannistu näistä, päinvastoin naureskelemme näille finalistien kesken, mutta herättäähän se toisaalta myös ajatuksia. Tunteeko joku todella jossain päin Suomea ruutunsa takana suurta paremmuuden tunnetta ja mielihyvää päästessään mollaamaan itselleen tuntemattomia ihmisiä? En ymmärrä. Sain myös henkilökohtaisesti yllättäen ”Tsemppiä Miss tyhjäpää -kilpailuun” viestin. Olisin ehkä nuorempana ottanut ulkonäkööni tai valintoihini liittyvät ilkeät kommentit itseeni, mutta en enää.

Seuraavan kerran kun mielesi tekisi nauraa jonkun hassulle nenälle tai vinoille hampaille, mieti vielä. Ehkä hänen nenänsä murtui auto-onnettomuudessa hiljattain. Ehkä häntä on koko ikänsä kiusattu erilaisuutensa takia. Uskallatko sanoa samat asiat kasvotusten mitä kirjoitat netissä? Punainen lanka tässä pohdinnassani on, että et koskaan tule tietämään pilkkaamasi henkilön tarinaa, joten jatka matkaasi ja keskity positiiviseen energiaan ja hyväntahtoisiin ajatuksiin. Niin minäkin aion tehdä. Älä anna kenenkään määritellä sinun onneasi. Tämä on sinun elämäsi.

miss hki ryhmä

Chapter 5: Bread and circuses

I did it! I made it to the Miss Helsinki final. I’m in top 10 now with absolutely gorgeous ladies and I couldn’t be happier right now. The judges made a video about finalists few weeks ago and all the girls walked to the same room to watch it. Honestly, my heart has never been beating that fast when I was waiting for the video to start. When I saw my own face and name on the screen, all the stress disappeared. I was more than relieved. Right now I feel extremely grateful, speechless and blessed. And a bit confused still, though.

Press conference was held few days later in Helsinki Casino and when I was walking in, I realized that after few hours everything becomes public. Everything has been super fun and exciting so far, but sometimes I really think about the disadvantages of publicity. It’s obvious that people will criticize us everyday. We all knew it when we applied to the competition in the beginning of this year. All the 5,5 million finnish people have their own opinion and it’s absolutely fine. It’s all about the ability to keep the most disgusting and toxic comments to themselves.

People have been protesting against bullying but they forget everything immediately when media is publishing pictures of Miss Helsinki competitors every year. ”Are these the most beautiful women in Helsinki” and ”What a group of magpies” are the classic comments every year. These comments don’t really hurt my feelings or shock me, actually we’re laughing to the comments with the finalists, but I’m just wondering that do some people really feel proud of themselves when they are making fun of other people. Do they feel better after putting others down, who knows. It’s just weird I think. I also received a message where someone wished me ”Good luck to Miss Idiot competition”. Lovely. Well if I’d be a teenager I’d probably be offended but not anymore.

Next time when you feel like laughing at someone’s silly nose or teeth, think twice. Maybe she has been in a car accident lately. Maybe people have been bullying her all her life. Do you dare to say the same things to the person in real life? What I’m trying to say is that you will never know the story behind the person you’re laughing at. So keep going and focus on positive energy and kind thoughts. That’s what I’m going to do. Don’t let anyone steal your happiness. This is your life.

 

-Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *