Hae
New chapter by Nina

Chapter Ten

Luku 10: 25-vuotias minä

Muistan pohtineeni kymmenen vuotta sitten tulevaisuuttani ja miltä luulisin sen näyttävän 25 vuoden iässä. Seurustelin tuolloin ensimmäistä kertaa ja kuvittelin harhoissani, että homma on nyt paketissa ja reitti on selvä: Seuraavaksi tiedossa olisi toisen asteen tutkinto, vakituinen työpaikka, oma asunto, perhe ja auto. – Kyllä, kaikki tietysti samassa onnellisessa paketissa. Voi kuinka väärässä olinkaan. On hassua, kuinka elämä heittelee välillä paikasta toiseen rajustikin, mutta lopulta tajuan aina vastoinkäymisten kautta, kuinka paljon parempaan asiaan surkea tapahtumaketju lopulta johti. Tästä esimerkkinä ensimmäinen Au pair -isäntäperheeni Espanjassa vuonna 2012, joka oli todella painajaismainen ja perheen äiti antoikin minulle potkut parin viikon sirkuksen päätteeksi. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan ja samalla viikolla löysin unelmaperheen Yhdysvaltojen Kaliforniasta, minne lensin heti ja vietin yhden elämäni ehdottomasti ihanimmista ajanjaksoista.

Joka tapauksessa, tarkka vaatimuslista oli näköjään jo nuorena laadittu ja pyöreät nolla asiaa siitä on tällä hetkellä suoritettuna. Enkä ole edes lainkaan pettynyt tai huolissani. Itse asiassa edellä mainittu lista on äärettömän tylsä ja tavanomainen. Olen tehnyt kaikki nämä vuodet ihan muita asioita, vieläpä semmoisia mistä olen nauttinut. Toisen asteen tutkinto on kyllä loppusuoralla ja siitä olen iloinen, vaikka se onkin tällä hetkellä jäissä Miss Helsinki -kilpailun ajan. Haluan nimittäin kirjoittaa opinnäytetyöni kunnolla, enkä tässä järkyttävässä kiireessä vasemmalla kädellä hutaistuna. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että teen asiat joko täysillä täydellä sydämelläni tai en ollenkaan. – Ja tällöin puhutaan nollasta prosentista.

En edelleenkään täysin tiedä mitä haluan tulevaisuudelta tai mikä olisi esimerkiksi unelma-ammattini. Pidän monista asioista ja olenkin kokeillut työelämässä kaikenlaista rakennustyömaan telineillä keikkumisesta ilmapalloasetelmien taiteiluun. Lapsena halusin olla prinsessa elämäni loppuun asti mikä on sanomattakin selvää, kun vilkaisee nopeasti perheen valokuva-albumeita. ”Kato mua, kato mua, ÄITI KATSO MINUA!” kaikuu myös kotivideoissa, kun haluan esitellä meikkipussilla vieraillutta naamatauluani. Nuorena haaveet pyörivät vahvasti kuitenkin kirjoittamisen ja matkustelun ympärillä ja lopulta tein valinnan journalismi- ja matkailualan välillä valitsemalla jälkimmäisen vaihtoehdon.

Juttelin itseasiassa tällä viikolla juuri töissä kollegani kanssa aiheesta ja totesin, että matkakohteiden testaaja olisi varmaan unelma-ammattini. Onko sellaisia oikeasti olemassa? Tarkoitan, että saisin unelma-ammatissani toimeksiannon taholta x ja lähtisin kokeilemaan uutta matkakohdetta vaikka Bora Boralle, kirjoittaisin kahden viikon matkasta päiväkirjaa/blogia ja kirjaisin kehitysehdotukset toimeksiantajalle. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. Kuten kaikki tiedämme, elämä on lyhyt ja lopulta kadumme eniten ainoastaan unelmia, mitkä jätimme toteuttamatta. Siksi haluan kääntää juuri tässä vaiheessa elämääni kaikki mahdolliset kivet missi-/mallimaailma-kauneus-hyvinvointi-viihdeala -akselilta. Elämä on tähänkin mennessä yllättänyt suhteellisen useasti, joten ei auta kuin jännittää mitä huominen tuo tullessaan.

 

 

Chapter 10: 25-year-old me

I remember when I was 15 and thought about my future: What kind of life I’d have at the age of 25. I had my first love and I really thought everything is clear now: I’d graduate from university, get a good job, buy a house and car for my family. Everything would come to me in one pretty package of course. Oh my god how delusional I was. It’s funny how all the things have happened for a reason and I understand the meaning of certain chain of events eventually. For example, I wanted to be an Au pair and flew to Spain in 2012, unfortunately I had a terrible host family and they fired me after two weeks. It was the best thing ever thought because I found amazing host family from California United States few days later and I had one of the best moments of my lifetime there.

However, apparently, I had made a strict list of requirements on my mind and today I’ve achieved 0% of them. And I’m not even worried or disappointed. The list below is boring and commonplace to be honest. I’ve done many other things lately, things that have made me happy. I’m almost done with my university but I’m taking a break because of Miss Helsinki -competition. I’m “go hard or go home” type of person and I want to give 100% to all the things that I’m into. That’s why I’m going back to school straight after the competition. – I can’t give my best work ethic right now.

I still don’t know what I want to be when I grow up or what I want to do in the future. I‘ve tried many things in working life: I’ve been working in construction site, day care center, travel agency, online store, warehouse and clothing store. When I was a kid I wanted to be a princess for the rest of my life, it’s obvious if you take a quick look at our family album, I seemed to carry my crown everywhere. I’m yelling “LOOK AT ME, LOOK AT ME, MOM LOOK AT ME!” in video and trying to show my makeup that I’ve actually stolen from my mom. When I became older, I needed to decide between two things that I’m interested in, journalism and tourism, and I chose the second one.

I just had a conversation with my colleague at work and we were talking about dream jobs. I said that my dream job would be paradise resort tester. Does that even exist? Someone would give me a destination and I’d travel there and write about my experiences about it for two weeks for example. I’d be more than happy to have a development discussion after two weeks in Bora Bora. It would be fun but it’s not time for it right now. As we all know, life is too short, and we only regret the things we didn’t do. That’s why I’m trying to open all the available doors from beauty contest-wellness-beauty-showbusiness -area right now. My life has been surprising me many times so far, so I’m just curious about tomorrow and all the new opportunities that life will give me.

 

-Nina

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *