Hae
New chapter by Nina

Chapter Eighteen

Luku 18: Unelmista voi tulla totta

Kirjoitan tätä tekstiä viikkoa ennen finaalia ja teksti on kirjoitettu näkökulmasta, että olen voittanut koko kilpailun. Kauheinta on, että minulla ei ole hajuakaan, miten koko finaali menee! Miksi kirjoitan sen sitten valmiiksi nyt? Siitä syystä, että mikäli voitan koko kilpailun, niin voiton jälkeisenä päivänä ensimmäisenä mielessäni ei todellakaan ole blogipostauksen kirjoittaminen. Aion pyhittää sen levolle, herkuille ja puoli vuotta himoitsemalleni Hesburgerin kerrosaterialle kurkkumajoneesilla! Toinen syy ennakkoon kirjoittamiselle on se, että mikäli en voita, niin olen parhaillaan Lontoossa ystäväni kanssa. Molemmat ovat kyllä mieluisia vaihtoehtoja ja odotan finaalipäivää yhtä innoissani kuin lapsena jouluaattoa, kun roikuin kiljuen ikkunalaudalla koko päivän odottaen joulupukkia.

Muistan kuin eilisen, kun istutin rakkaan ystäväni Mailiksen viinilasin ääreen keväällä ja paljastin hänelle aikeistani hakea kilpailuun. Hän tietysti näytti idealle peukkua ja siitä päivästä lähtien olen tehnyt jumalattomasti töitä saavuttaakseni sen kirkkaimman kruunun. Se vaati paljon niin fyysisesti, henkisesti, sekä ennen kaikkea taloudellisesti. Ei ole itsestäänselvää, että vinot etuhampaat ovat puolen vuoden jälkeen siististi rivissä valkaistuina ja ulkonäkö on päästä varpaisiin huolitellumpi kuin ikinä. Fyysisiä itsensä ylittämisiä olivat Tough Viking ja huikea parannus Cooper -testissä, olen ylpeä molemmista. Lisäksi olen mielestäni sirommassa kunnossa kuin ikinä ennen ja voin sanoa, että se on vaatinut töitä ja itsekuria. Joka ikinen hikipisara on ollut kuitenkin vuodattamisen arvoinen. – Mutta vuodattamaan on joutunut myös kyyneliä, niin ilosta kuin surusta. Pää on ehkä ollut eniten koetuksella koko syksyn ja sen takia olenkin niin uskomattoman ylpeä itsestäni juuri nyt. Olin lapsena äärimmäisen ujo ja esiintymiskammoinen aina Miss Helsinki -kilpailun pressitilaisuuteen asti! Olen vasta viime kuukausina oppinut nauttimaan esiintymisestä ja päällimmäinen tunne on, että katsokaa minua. Pystyn mihin tahansa.

Olen sanaton kaikista tsemppiviesteistä, onnitteluista ja kauniista sanoista. Minulla on tunne, että tämä kaikki on alku jotain paljon suurempaa kokonaisuutta. Olen kiitollinen, että tuomarit näkivät minussa sen ehdottoman aidon persoonan, minkä toivoin koko sydämestäni heidän näkevän. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, en malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan teidän kohdalla. Kiitos myös missikavereille, ilman vertaistukea pääni olisi levinnyt matkalle jo alkumetreillä. Kiitos vanhemmilleni, jotka ovat auttaneet ehdoitta unelman saavuttamisessa ja työkavereille, jotka ovat joustaneet työvuoroissa kilpailun takia. Olen onnekas, että olen saanut haalittua niin upeita tyyppejä ympärilleni. Päällimmäinen tunne on tällä hetkellä järjetön kiitollisuus. Avaan varmasti fiiliksiäni sosiaalisessa mediassa enemmän, kun alkushokki tästä laantuu. Kiitos.

 

-Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *