Hae
New chapter by Nina

CHAPTER TWENTY

Luku 20: Hiirulaisesta prinsessaksi

Jo syksyllä missikilpailun pressitilaisuudessa kerroin olleeni äärettömän ujo ja esiintymiskammoinen lapsi. En tiedä olisiko kannattanut, mutta ainakin olin rehellinen. Tämä asia on nyt kuitenkin nostettu esiin kaikissa haastatteluissani ja ihmisiä selkeästi kiinnostaa hirveästi, että miten pääsin ujoudesta eroon. Miten kirjaimellisesti äidin helmoissa itkeskelevästä pikku mätisäkistä tuli edustava missi ja esikuva? Mitä matkan varrella on tapahtunut? Toisaalta minua ärsyttää puida lapsuuttani ja velloa siinä samassa aiheessa, mutta asialla on myös kääntöpuoli. Tiedän, että kaltaisiani lapsia ja nuoria on olemassa todella paljon. – Siksi haluan toimia esikuvana kaikille, jotka kamppailevat itsetuntonsa ja minäkuvansa kanssa. Haluan rohkaista ihmisiä löytämään sen oman juttunsa ja olemaan oman elämänsä supersankari.

Sääntö numero yksi: Lakkaa vertailemasta itseäsi muihin! Perkele! Teen sitä itsekin vielä 25-vuotiaana ja välillä tekisi mieli kalauttaa kaulimella kalloon, että eikö edes missikisojen voitto todistanut tarpeeksi itselleni. Mutta vakavasti ottaen, vertaileminen on oikeasti myrkyllistä. Jollain tulee aina olemaan sirommat kasvot, pienempi nenä, valkoisempi hymy, kapeampi vyötärö ja pulleammat persposket. Joillekin asioille ei vain voi mitään. Asia mihin kiinnitän nykyään yhä enemmän huomiota, on tapaamani ihmisen luonne. Vaikka kohtaamani ihminen olisi maailman upein ja kaikkien kauneusihanteiden virheetön ruumiillistuma, niin sillä ei ole mitään merkitystä, mikäli hän on sisältä läpimätä. Ilkeys, piikittely, kateus, juorujen levittely, pilkkaaminen ja vähättely ovat erityisesti naisten keskuudessa arkipäivää. Se on äärettömän surullista.

MissHelsinki_2019_web_HenriJuvonen_0960.jpg

Vähättelystä puheenollen tosin pääsen aasinsiltana seuraavaan kohtaan. ”Mistä saat voimaa unelmiesi määrätietoiseen tavoitteluun?”, kysyi joku minulta viime viikolla. Sehän on fakta, että aina on joku, joka toivoo kuumeisesti sinun epäonnistuvan. Monenkin sormet varmasti syyhysivät 8.12. kun seurasivat ISTV:stä finaalin livelähetystä ja toivoivat jonkun finalistin vähintään putoavan lavalta. Saan naurettavan paljon mielihyvää, kun suorituksen jälkeen onnistun ja pystyn osoittamaan kaikille epäilijöille, että he olivat jälleen väärässä. – Järjettömän iso virne kasvoillani, tietenkin. Tuli muuten tässä samalla mieleen muisto lapsuudestani 90-luvulta, kun en osannut ajaa vielä polkupyörää ja olin niin raivoissani, että puuskutin ja nakkelin pyörääni pitkin pihoja otsa kurtussa ja poljin henkeni edestä tasan niin kauan, kunnes osasin. Vaikka olen ollut lapsena ujo, niin olen ollut myös pelottavan sinnikäs.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei yksinkertaisesti koe tarvetta lytätä muita ihmisiä ympärillään saati talloa heidän ylitseen tavoitellessaan päämääräänsä. Päinvastoin, itsevarma ihminen tsemppaa muita ja nostaa kaveritkin sieltä mudasta ylös huonon päivän tullen. Itse olen aikuistuessani karsinut rajustikin kaveripiiriäni ja ympäröinyt itseni vain niillä tyypeillä, joista saan positiivista energiaa. Miksi tarvitsisin ihmisiä, jotka saavat minut ainoastaan surulliseksi ja epävarmaksi? Tämä on itseasiassa avainasemassa, kun puhutaan ujouden voittamisesta. Mikäli lähelläsi on ihmisiä, jotka lyttäävät sinut maahan, niin miten ihmeessä voisit ikinä loistaa.

MissHelsinki_2019_web_HenriJuvonen_1172.jpg

Uskon, että suurin itsenäistymisen ja rohkeuden askel tapahtui, kun erosin vajaa kaksi vuotta sitten lähes yhdeksän vuoden parisuhteesta ja muutin ypöyksin miljoonakaupunkiin uusien haasteiden pariin. Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta tutustuin itseeni jollain tasolla uudestaan ja tulin yhtäkkiä paljon reippaammaksi ja samalla onnellisemmaksi. Keskityin vain ja ainoastaan itseeni ja hankin vieraalla kielellä uusia ystäviä, uuden asunnon, uuden työn ja uusia harrastuksia. Olin vapaa. Siinä jos jossain kasvaa ihmisenä. Ehkä ajatus siitä, että pärjään ihan missä vain, toi minut osittain askeleen lähemmäksi missikisaan hakemista. Se tapahtuikin melko nopeasti sen jälkeen, kun olin muuttanut takaisin Suomeen.

Näiden saatesanojen jälkeen voin käsi sydämellä todeta sinulle ihana ja erityinen lukija: Sinä riität juuri omana itsenäsi. Virheet eivät aina ole huono asia. Mitä ikinä päätätkään tehdä, sinä uskallat. Ja kaikista tärkein: Sinä osaat! Viimeinen lause on itseni kohdalla ollut koetuksella etenkin uusissa ja jännittävissä tilanteissa, mutta kaikesta selviää aina. Tavalla tai toisella. Ja äitien hokema maailman ärsyttävin lause ”kaikki järjestyy, kultaseni” pitää muuten myös paikkansa.

MissHelsinki_2019_web_HenriJuvonen_1361.jpg

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *