Hae
New chapter by Nina

CHAPTER TWENTY-FIVE

Luku 25: Perfektionistin painajainen

Heti missikilpailun voiton jälkeen kaikki kyselivät minulta silmät loistaen, että ”No Nina, mitäs aiot nyt tehdä?!” ihan kuin minut olisi juuri valittu tasavallan presidentiksi sukulaiseni Kyösti Kallion tavoin. Hihassa olisi pitänyt varmaan olla tusina erilaisia projekteja, taikatemppuja ja maailmanparannuskikkoja jo valmiina mikrofonien odottaessa jotain järkevää lausuntoa suuni edessä. Olin hyvin ihmeissäni ja tunsin jopa painetta ja huonommuuden tunnetta, laskeskelin ainoastaan päässäni, kuinka monta tuntia koirani ovat joutuneet olemaan tänään yksin kotona.

Tunsin itseni tavalliseksi. Tosin tunnen itseni edelleen tavalliseksi, enkä koe tarvetta muuttua. Ehkä se onkin suosioni salaisuus. – Aitous ja samaistuttavuus. Painin ihan samanlaisten ongelmien äärellä, kuin miljoonat muut ihmiset, enkä oikeastaan pelkää puhua niistä ääneen. Julkisuudessa olen hiljattain kuitenkin huomannut, että kaikkia sanomiani asioita käytetään hyvin herkästi aseena minua itseäni vastaan. Lehdet rakastavat myös revitellä raha- ja ihmissuhdeasioita ja opin kerrasta, että en tule kummastakaan puhumaan enempää julkisuudessa enää ikinä. Ihmiset ovat välillä uskomattoman häikäilemättömiä, kun kyseessä on oma ego tai toisen kustannuksella mässäily. Tämän saattelemana juttelenkin uusien ihmisten kanssa aluksi nykyään vaikka sitten säästä ja jonninjoutavista sunnuntai-hesarin sudokuista.

Mitä minä sitten teen nykyään?

Edelleen koen kysymyksen jotenkin ärsyttävänä, vaikka ihmiset ovat tietysti luonnollisesti vain uteliaita. Saan siitä toisinaan fiiliksen, että kysyjä oikeasti luulee minun makaavaan homeessa kotonani kruunu päässä tekemättä yhtään mitään. No minäpä kerron. Olen edelleen alusvaatemyyjänä Changella ja kirjoitan tietysti tätä blogia. Blogin tiimoilta minulla onkin teille äärimmäisen jännittäviä uutisia lähitulevaisuudessa, blogi lähtee nimittäin liplattelemaan suuremmille vesille. Olkaahan kuulolla! Lisäksi olen mukana ihan uudenlaisessa isossa projektissa minulle rakkaan ihmisen kanssa, toivoisin niin kovasti, että saisin jo kertoa siitä julkisesti. – Kerron kuitenkin heti kun se on sallittua! Tämän lisäksi yritän parhaani mukaan pitää Instagramiani pystyssä ja ottaa kaikella rakkaudella yhteystyökumppanini huomioon sen rakentamisessa. Teen myös satunnaisesti yötöitä ja promohommia. Samaan aikaan takaraivossani kolkuttaa jatkuvasti tieto lähestyvistä Kroatian Miss Tourism World -missikisoista ja pääni sisällä vilkkuu kirkuvan punainen ledikyltti ”Mene kuntosalille!” Tämä koko paletti kustantaa minulle välillä älyttömän määrän stressiä ja ajanhallinnan ongelmia, minun on usein todella vaikea yksin asuvana ihmisenä pyytää apua ja myöntää, että en jaksa tai pärjää. Nyt kuitenkin pyysin ja tuntui heti, että taakka helpotti. Sain esimerkiksi heti apua koirieni hoitoon.

Misseys ei ole ammatti, se on titteli

Tässä moni ihminen menee metsään. Töitä on siis tehtävä, mitään missi-seteleitä minulle ei liihottele sisään ovista ja ikkunoista hymyni voimalla. Tiedän, että olen vasta taipaleeni alussa ja siksi kaikki projektit, työt, kuvaukset, haastattelut ja missikisoihin valmistautumiset tuntuvat vyöryvän kaikki päälleni kerralla. Mietinkin monesti, miten miljoonia seuraajia keränneet bloggaaja-mallit pystyvät ylläpitämään kiinnostavaa ja ennen kaikkea luovaa ja erilaista sisältöä ja pitää kokonaisuuden hanskassa päivästä toiseen. Panikoinko turhaan? ”Kaikki järjestyy”, sanoo äiti aina. Ja rakas Rosanna! Ja kuvaaja Juho! Ilman heitä olisin varmasti jo heittänyt hanskat tiskiin ja tyytynyt ylittämään aidan kohdasta, mistä se on matalin. Olen kaikesta heille todella kiitollinen. Haluan kuitenkin tätä kaikkea ihan hirveästi. Haluan menestyä ja kehittyä vaikuttajana, missinä ja esikuvana. Haluan luoda tänä vuonna verkostoja ja luoda uutta, sen aika on juuri nyt eikä ”joskus sitten” tulevaisuudessa. Haluan keskittyä itseeni ja uraani, sekä olla uusille missikokelaille vahva, kannustava ja rohkea esikuva. Toivon, että voin seuraavan Miss Helsingin valinnan jälkeen palata tähän postaukseen ja todeta, että teit Nina upeaa työtä.

x, Nina

nina lumi.jpg

CHAPTER TWENTY-FOUR

Luku 24: Ninan niksit

Kolkuttelin muutama viikko takaperin Instagramin tarinassani lasipullon auki skumppapullon pohjan avulla koputtelemalla isommalla pullolla toisen pullonkorkin reunoja, kunnes korkki irtosi kuin itsestään. Sain siitä idean koota postaukseen kaikenlaisia kummallisia, mutta ennen kaikkea hyödyllisiä vinkkejäni, mitkä helpottavat ainakin omaa arkeani. – Ja jos niistä on edes yhdelle lukijalleni hyötyä, niin sittenhän tämä postaus on ajanut asiansa ja voin mennä tyytyväisenä nukkumaan tänä yönä.

Säilyketölkit auki ilman miestä?!

Pasta bolognese tekeillä, mutta Dolmio-purnukka on yhtä tiukassa kuin miekka kivessä? Ei hätää! Äitini opetti joskus, että tölkin pohjaa kopauttamalla pari kertaa napakasti kyynärpäällä aukeaa tölkit kirjaimellisesti käden käänteessä! Mikäli kyynärpäässäsi on jotain vikaa, niin vaihtoehtoinen suoritustapa tulee tässä: Ujuta haarukan piikki kannen reunan ja purkin väliin ja väännä vähän, jotta paine poistuu ja korkki aukeaa lähestulkoon itsestään tämän operaation jälkeen. Hyvää ruokahalua!

Sukkahousut hajosivat kesken illanvieton?

Klassikko. Ystäväsi tempaisee sinut baarissa tanssilattialle apinan raivolla ja huomaat hänen uuden rakennekyntensä viiltäneen sukkahousuihisi reiän! Tähän apuna toimii kynsilakka, mieluiten läpinäkyvä. Tuputtele lakkaa reiän reunoille, reikä ei tästä pääse enää suurenemaan. Ajatuksena tämä on aivan mainio kikka, mutta yleensä riekaleiset sukkahousut huomaan itse ainakin valitettavasti vasta seuraavana aamuna.

Laiskuuden huippu

Okei tämä on aika nolo… Yksi asia mitä vihaan maailman eniten, on tiskaaminen! Tämän välttelyssä olen mestari, joten keksin mitä erikoisimpia keinoja syödä ruokani ilman tiskiä. Joskus asettelen tuorekelmun lautasen päälle, jotta voin heittää vain kelmun tyytyväisenä roskikseen ruokailun päätyttyä. Leivät syön näppärästi talouspaperin päältä. Luojan kiitos uudessa asunnossani on toimiva astianpesukone, heh. Ehkä tämä ei tosiaan kuulu niihin missimäisimpiin ominaisuuksiini!

Kamppailu vesimelonin kanssa

En tiedä montaa yhtä sotkuista asiaa (keittiön puolelta) kuin vesimelonin leikkaaminen. Miten sitä melonilientä on aina lattialla saakka? Näin aikoinaan videon, missä joku leikkasi vesimelonin hammaslangalla. What? – Ja sehän toimi! Todella näppärää, suosittelen kaikille. Olin myös nähnyt tosin videon, missä viinapullo imeytettiin vesimeloniin ja väitettiin, että tämä on muuten joka bileiden hitti. Ei, ei ollut. Kaikki videot eivät olekaan siis faktaa, kumma juttu.

Nukkaisten neuleiden pelastus

Apu nukkaisten neuleiden pelastukseen löytyy kylpyhuoneesta. Sheiveri pelastaa nimittäin muutakin kuin talviturkin kasvattaneet sääret. Rapsuttele kevyesti neuletta, ikään kuin sheivaisit sitä ja pinta näyttää jälleen edustuskelpoiselta ja nukkapallerot ovat historiaa! Jee!

Pakkaset yllättivät pienen koirasi?

Heräät aamulla ja kauhuksesi lämpömittari kertoo ulkolämpötilan olevan -15 astetta! Taistelet koirasi kanssa aamulenkille lähtemisen kanssa, sillä hän palelee jo viileän tuulenvireen hipaisusta. Ei hätää. Leikkaa vanhasta villasukasta kärki pois (eli kohta, mihin varpaat tulisivat sukassa) ja saat tästä mainion heti käyttövalmiin pipon koirallesi!

Näiden vinkkien saattelemana minä ja (sukka)pipopää koirani toivottelemme aivan ihanaa ja aurinkoista pakkaspäivää!

lila pipo.jpg