Hae
New chapter by Nina

CHAPTER TWENTY-SEVEN

Luku 27: Biojäteastia nimeltä Tinder

Niin siinä taas kävi, että on tullut aika jälleen puhaltaa pölyt Tinder -sovelluksen päältä ja laahustaa häntä koipien välissä tuonne lähinnä pervojen, junttien, häiriintyneiden ja ruinaajien viidakkoon. Olen kuullut huhuja, että joku on oikeasti löytänyt sieltä elämänkumppaninkin! Ei muuta kuin Tinderit tulille siis. En voi kirjoittaa tätä muuten kuin huumorilla, joten pitäkää hatuistanne kiinni. Varsinkin niistä kukkakuosisista! Lets go!

Aavistan joka ikinen kerta, kun lähden viskelemään etusormi kipinöitä sauhuten kandidaatteja vasemmalle, että tulen vain ja ainoastaan pettymään tämän toimintavartin päätteeksi. – Tai riippuu tietenkin täysin siitä mitä etsii. Jos tähtäimessä on unelmien täyttymys; komea, käytöstavat tai edes vakaan persoonallisuuden omaava ruusupuskan kanssa mistelin alla odotteleva söpöliini, tulet todennäköisesti huuto-oksentamaan ja pettymään karvaasti.

Omaanko oikeasti vain liian suuret kriteerit vai mikä ihmisiä riivaa, en todella uhraa uniikkia Superlike tähtöstäni profiileihin, missä ensimmäinen kuva on joko a) 12-pack mäyräkoira pahvihattu päässä otettu kännikuva kolmen vuoden takaisista juhannusriennoista, b) alaviistosta otettu heilahtanut kaksarikuva, c) hämärässä otettu päätön sixpack kuva, missä mies raukka on varmasti pyörtynyt kuvanottohetken jälkeen hengittämisen unohtamisen johdosta. Näistä päättömistä kulkijoista tuli muuten mieleeni, että tapaako joku oikeasti näitä. Ymmärrän, että tarkoitus on tämän kuppikunnan edustajilla kalastella vain seksiä. – Mutta saakohan tavarasta nautiskella tapaamishetkelläkin ilman päätä? Meinaan vain, että nappaisin kyllä näille treffeille siinä tapauksessa Prisma -reissujeni kangaskassin mukaan.

Jos unohdetaan hetkeksi nämä testosteronia tihkuvat oman elämänsä Herculekset, niin toisesta ääripäästä löytyy syvällisiä juttelevat peräkammarin pojat. Perhana, miten se kuvakin voi joskus hämätä niin pahasti. Pidän itseäni yleisesti ottaen erinomaisena ihmistuntijana, mutta näköjään tutkani reistailee satunnaisesti. Yhteistä näille on aina ”Moikka, mitäs sulle?” aloitukset ja päässäni soi jo valmiiksi kehtolaulu. Päätän silti antaa mahdollisuuden. Pian vastapuoli villiintyy ja vaihtaa kakkosvaihteen vihdoin päälle tunnin päästä. Hän kertoo lempivärinsä olevan vihreä, hän pitää myös jalkapallosta ja pinaattikeitosta. Okei, kiva juttu. En jaksa enää ja katoan taivaan tuuliin kuin Aladdinin lampun henki. Adios.

Nykyään ilmoilla näyttäisi vallitseva tämmöinen ”ota, käytä, nakkaa seuraavalle” ajattelutapa, deittailun maailma on kuin joku kummallinen lautapeli minkä säännöistä minulla ei enää ole mitään hajua. Ihmiset ovat toisilleen vain hetkittäistä huvittelua ja ajanvietettä. Jotenkin siihen malliin kasvaa samalla itsekin, yhtäkkiä huomaan kyllästyväni todella nopeasti. En tosin ole käynyt treffeillä ikuisuuteen, en jaksa tuhlata enää aikaani, ellei kyseessä ole joku potentiaalinen kielletty hedelmä kuin raamatusta konsanaan. En todellakaan väitä olevani täydellinen, ehkä myös arvon prinsessa Ninassakin on vikansa. Tiedän kuitenkin tänä päivänä arvoni vahvasti ja jään edelleen odottelemaan sitä omaa Channing Tatumia. – Tai viittä uutta rescue-koiraa. ?

ninajanala.jpeg

Rakkaudella,

Nina, Nala & Lila

Yksi kommentti

  1. Camilla kirjoitti:

    Ihan mahtavaa tekstiä! Mä nauroin ääneen ja meinasin ajoittain tukehtua aamupalaani. 😀 Noiden kuvien lisäksi samaan kastiin menee kalastajahatut, messuilla moottoripyörän päällä poseeraukset ja peilipullisteluselfiet ilman paitaa. Thank you, next.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *