Hae
New chapter by Nina

CHAPTER TWENTY-NINE

Luku 29: Kun aikuiset unohtivat käytöstavat

Tiedän, että ihmisten puheista ei kannata välittää, varsinkaan niistä ilkeimmistä. ”Älä välitä, jätä omaan arvoonsa, he ovat kateellisia, heillä on itsellään paha olla”, listahan on tietysti loputon. Ajattelin itse jättää tämän postauksen ensin kirjoittamatta, koska haluaisin osoittaa välinpitämättömyyteni. – Mutta avaudun nyt kuitenkin, koska… No, omassa blogissanihan minä voin kirjoittaa vaikka kuu-ukoista jos sille päälle sattuisin.

Nettikiusaamisesta vaahdotaan jatkuvasti ja meneillään näyttäisi olevan jos jonkinmoisia kiusaamisen vastaisia kampanjoitakin. Otan myös muuten itse osaa erääseen kampanjaan lähiaikoina, olen super otettu, että minua kyseltiin siihen! Minulla on itselläni 12-vuotias pikkuveli ja näin ollen osaan todeta, että kiusaamista näyttää esiintyvän paljon laajemmin tänä päivänä, kuin omassa lapsuudessani laukatessani vielä tuossa iässä Reiman toppahaalareissa takapihalla kavereiden kanssa keppihevosleikkien merkeissä. Joka tapauksessa, olen vahvasti sitä mieltä, että kiusaamisvalistusta tarvitsisi lapsia ja nuoriakin akuutimmin omaan elämäänsä ilmeisen kyllästyneet keski-ikäiset katkerat kaakattajat. Niistä olenkin nimittäin saanut tämän viikon nautiskella enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Millä oikeudella eläkepäivistään nautiskeleva Hanna-Leena Hämeenkyröstä raivoaa valinnastani esiintyä mediassa vähissä vaatteissa ja ripittää minua sähköpostissa samaan aikaan kun hänen pikkutuhma miehensä kommentoi fantasioitansa kuvani alle. Voisinpa sanoa ihmisille välillä suoraan mitä ajattelen, mutta en voi. Olenhan julkisuudessa ja seuraavaksi otsikoissa koreilisi kääk-juoru kuinka missikaunotar sivalsi viattomalle kansalaiselle ärräpäitä sylki suusta tirskuen. Semmoista se nyt vain on. Paljon on nyt vaahdottu myös ulkonäkökeskeisyydestäni. Sanon vaan sen verran, että misseys on edustamista ja minulla on ihan syystä sponsorisopimukset missivuodelleni. – Olemus on suhteellisen huoliteltu päästä varpaisiin ja se kuuluu luonnollisesti asiaan. Työtarjoukset loppuisivat aika lailla seinään, jos pistäisin yhtäkkiä elämäni risaseksi ja Petri Nygårdin Märkää -biisin soimaan nupit kaakossa nuuska huulessa ja se kuuluisa pahvinen kaljahattu päässä kaksi viikkoa rasvoittuneet hiukset liimautuneena poskipäihini. Haloo. Tuntuu, että ihmiset märisevät nyt vain märisemisen ilosta.

Tätä postausta on muuten mielenkiintoista kirjoittaa varsinkin tässä syntymäpäiväjuhlien jälkeisessä vuosisadan krapulassa, mutta ei tälle voi kuin nauraa. Joka tapauksessa: Kanavoisivatpa ihmiset kaiken tuon negatiivisen energian toisin, he saattaisivat saada aikaan uskomattomia asioita. Itse olen muuten äärettömän tehokas kiukkuisena ja turhautuneena! Saan vain ja ainoastaan pienen kylän verran motivaatiota, kun joku aliarvioi minua. Ai en uskalla muuttaa Lontooseen ilman minkäänlaista tukiverkkoa kohdemaassa? No problem, pakkasin laukkuni ja lähdin. Ai en voi voittaa missikilpailua? Menin ja voitin. Uskaltakaa elää! Elämä on aivan liian lyhyt toisten tonttien nuuskimiseen ja kateellisten fiilisten viljelyyn.

Rauhaa ja rakkautta,
Nina

nina29.jpg

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *