Hae
New chapter by Nina

CHAPTER THIRTY-ONE

Luku 31: Kun mikään ei riitä

Elämä tuntuu olevan monelle kuin pakonomainen kilpavarustelu. Kenellä on hienoin auto, kenellä upein koti, kenellä täydellisin Instagram -profiili, listaahan voisi jatkaa kuuhun asti ja takaisinkin. Ihmiset hakevat aina jotain parempaa, hienompaa, uudempaa, muodikkaampaa ja kalliimpaa. Tämä hämmentää minua. Onko niin, että tavoittelemme aina asioita, mitä meillä ei ole? Lyhyistä hiuksista täytyy saada pitkät, pienistä rinnoista isot, vaaleasta ihosta tumma ja vanhasta autosta uusi. – Tai ainakin hienompi kuin naapurilla. Tuntuu välillä, että moni unohtaa pysähtyä hetkeksi ja olla kiitollinen jo olemassa olevista kauniista asioista ympärillään.

Puhutaan vaikka hetki ihmissuhteista. Niitäkin ihmiset etsivät jatkuvasti: parempia, toimivampia, täydellisempiä. – Niiden toimivuuttahan ei voi muuten pakottaa, ne joko toimivat tai eivät toimi. Ei mitään voi tässä maailmassa pakottaa toimimaan, paitsi ehkä postinjakelun. Sekin toimii tietysti vaihtelevasti ruohon leikkuun ohella. Myönnän itsekin etsineeni vuosia asioita, myös poikaystävää, kovien kriteerien kautta: unelmien poikaystävän oli oltava kaksimetrinen, urheilullinen ja jopa luustoltaan tietynmallinen samassa paketissa tietysti maailman mahtavimman luonteen kanssa. What? Lopulta rakastuin ihmiseen, jonka kohdalla unohdin kaiken. Millään tuommoisilla satukirjasta revityillä prinssi-höpötyksillä ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun joku aidosti välittää ja tekee vuoksesi kaikkensa. En osaa edes selittää sitä, mutta ihminen tuntee sen kyllä. Miksi en julista asiaa somessa tuhannen postauksen verran? Olen oppinut tässä vuosien varrella virheideni kautta erään asian ja tärkein vaalimani asia kuuluukin seuraavanlaisen sanonnan mukaisesti: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.

Takaisin aiheeseen. Nykypäivänä, tänä mahtavana somen aikakautena uusi, parempi ja mielenkiintoisempi ihminen on aina kirjaimellisesti yhden klikkauksen päässä. Se on kuin peli, mitä on äärettömän helppo pelata. – Samaan aikaan se turhauttaa kaikkia pelin osapuolia. Tuntuu myös, että ihmiset eroavat tänä päivänä herkemmin kuin ehkä vuosikymmeniä sitten. Minulla ei tietenkään ole tässä faktaa tai luotettavan lähteen tilastotietoja aiheesta, mutta tältä minusta tuntuu. Ei jakseta enää yrittää tarpeeksi, varsinkaan, kun uusia kaloja uiskentelee meressä ympäriinsä valtoimenaan kuin Sea Lifessa konsanaan.

Iän myötä omat arvoni ovat muuttaneet huomattavasti muotoaan melko pinnallisista hyvinkin maanläheisiksi. Tässä sairasvuoteella flunssaisena totesin arvostavani terveyttä enemmän kuin ennen, myös turvallisuus on listan kärjessä. Maailman paras tunne on, kun itsellä on hyvä ja turvallinen olo elinympäristössään. Mitä ihmisiin tulee, niin aitouuden ja rehellisyyden nostan ensimmäisinä esille. Tässä omia sunnuntaipäivän ajatelmiani. Muistetaan olla kiitollisia ja nöyriä, kivoja toisillemme. Pusuja kaikille lukijoille!

Nina

nina 31 uusin.jpg

Kuva: Kristina Suzi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *