Hae
New chapter by Nina

Kun uudet tuulet puhaltavat

Moikka kaikille! Vihdoinkin pääsen kertomaan teille uutisia, joita olen pitänyt sisälläni jo monta kuukautta! Päällimmäinen fiilikseni on samanlainen, kun lapsena palatessani kouluun syksyllä kesän jälkeen täynnä uutta energiaa. Olen kirjoittanut blogia nyt noin vuoden verran ja vihdoinkin se etenee semmoiseen pisteeseen, että minulla on mahdollisuus kaupallistaa se ja tehdä mahdollisesti jopa lisätienestiä asialla mitä olen aina rakastanut. – Kirjoittamisella!

Kirjoittaminen on ollut minulle aina keino purkaa ajatuksiani. En ole rehellisesti sanottuna kovin hyvä puhumaan, lapsena olin todella ujo. – Silloin suuntasin ajatukseni päiväkirjaan ja novelleihin, mitkä eivät ikinä päivänvaloa tulleet näkemään. En ajatellut koskaan olevani tarpeeksi hyvä tai äidinkielellisesti lahjakas, kunnes opettajat alkoivat lukemaan tarinavihkoani luokan edessä ja yhdestä tehtiinkin koulun joulujuhlaan näytelmä. Se vasta minua nolottikin! Ajan myötä tajusin itsekin, että itsensä esille tuominen on ihan ok ja intohimo on parasta, kun sen saa jakaa muiden kanssa. Kasvoilleni leviää vilpittömän leveä hymy, kun saan palautetta samaistuttavasta ja mielenkiintoisesta tekstistä. Julkisuuden myötä jopa itselleni tuntemattomat ihmiset ovat lähestyneet minua kasvotusten kehujen kera ja silloin viimeistään varmistun siitä, että tämä on asia mitä haluan tehdä.

Miksi olemme liian usein turhan vaatimattomia, kun kyse on omasta itsestämme? Sorruin ennen usein miettimään, mitä muuta minusta ajattelevat. Oli kyse sitten vaatteista, harrastuksista, työstä tai mielenkiinnon kohteista. Fakta on se, että joku vihaa sinua aina, se on tullut missi-tittelini myötä harvinaisen selväksi. Pohdin välillä, että mistä sen ohuen tunkkaisen marginaalin edustajien paha olo ja kielteisyys oikein kumpuaa. Joka tapauksessa tärkeintähän lopulta on, että itse tiedät kuka olet ja mitä teet. Muulla ei loppupeleissä ole merkitystä.

Vaikka rakastankin kirjoittamista niin minun täytyy muistaa pitää paletti realistisena: Minulla on parisuhde, kaksi koiraa, kolme työtä, missivuosi ja kaikki siihen kuuluvat edustustilaisuudet, kuntosalitreeni ja koulutukset. Kellossani on silti se sama 24 tuntia, kuin muillakin ihmisillä. Siksi haluan pysyä itselleni armollisena. Tekstini pitävät sisällään aitoja ajatuksia, iloa ja surua, ajankohtaisia aiheita ja otteita elämästäni. – Myös eletystä elämästä. Koen nimittäin, että olen saanut kokea parikymppiseksi naiseksi suhteellisen huikeita seikkailuita! En malta odottaa, että uudetkin lukijat pääsevät tutustumaan minuun tekstini kautta ja jakamaan ajatuksiaan kanssani. Tästä tämä alkaa!

Rakkaudella,

Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *