Hae
New chapter by Nina

Ruudun voima

Kysyin kuukausia sitten omassa Instagramissani, että kuinka monta prosenttia seuraajistani omistaa television. 80% vastasi kyllä, hieraisin silmiäni. Itse olen elänyt elämääni ilman televisiota jo vuosia ja jäin pohtimaan asiaa pitkäksi aikaa. Itse päätin kaksi vuotta sitten Lontooseen muuttaessani, että en tule televisiota siihen asuntoon ostamaan. – Ja sille tielle jäin. Onko elämä ilman televisiota muuttanut minua ihmisenä jollain tasolla? Onko televisio välttämätön esimerkiksi kodin viihtyvyyden kannalta? Hallitsevatko ruudut jokapäiväistä elämäämme?

Olin ennen sohvaperuna -kategorian edustaja. Pilanpäiten, Salkkarit, Haluatko miljonääriksi, Selviytyjät… Lista oli suunniteltu jo aamulla! Lopulta kymmeneltä illalla havahduin, että olen tuijottanut sitä samaa ruutua kolme tuntia putkeen. Harmistuin, sillä samalla huomasin laiminlyöneeni edessä kummittelevan tenttipäivän täysin ja kieltäytyneeni kaverini kahvittelukutsusta. Enkä oikeasti edes pidä yhdenkään edellä mainitun ohjelman näkemistä välttämättömänä! Kun muutin Lontooseen, niin Salatut Elämät poistuivat elämästäni 17 vuoden yhteiselon jälkeen, sillä en yksinkertaisesti nähnyt niitä enää mistään. Se harmitti hetken, mutta viikon päästä olin jo onnellinen televisioton kansalainen. Ymmärsin tuolloin, että elämässäni alkoi olemaan jo itsessään vähintään yhtä paljon juonenkäänteitä kuin saippuasarjoissa, joten keskityin omaan elämääni. Päätin 9 vuoden parisuhteeni, lähdin uusien ystävieni kanssa yökerhoon, strippiklubille, pilvenpiirtäjän huipulle, lukuisten seikkailuiden pariin. – Oikealla elämällä on niin paljon annettavaa!

Toisaalta, television ruutu vaihtui nopeasti älypuhelimen ruutuun, ei tässä ihan puhtaita pulmusia siis olla kuitenkaan. Kauhukseni Instagram ilmoitti minulle tänään, että vietän sovelluksessa päivittäin noin 2h 3min. Ihan järjetöntä! Otan omaksi henkilökohtaiseksi haasteekseni vähentää aikaa puolella tulevan kuukauden aikana. Olen viime aikoina menettänyt hermoni useasti, kun ihmisistä on tullut yhtäkkiä käveleviä zombeja. Jos törmäät minuun kadulla vain sen takia, että et malta nostaa mielenkiinnosta kiiluvia lautasen kokoisia silmiäsi puhelimen ruudulta, niin en koe tarvetta väistää. En halua olla yksi heistä. Välillä minusta tuntuu, että lähijunassakin voisi istua vaikka alasti, eikä kukaan kiinnittäisi huomiota. Kaikilla on nimittäin katseet kohti puhelimen ruutua.

Vaikka kodissani ei ole televisiota, edes koristeena, niin tiedän varsin hyvin iltapäivälehtien ansiosta mitä maassamme on meneillään. En koe kovin montaa ohjelmaa viihdyttävänä, mutta tiedän kyllä viimeisimpiä juonipaljastuksia myöten mitä esimerkiksi Temptation Islandissa tapahtuu. – Se on ollut nimittäin kevään kuuma peruna ja täytyyhän sitä olla työpaikalla jotain läyhättävää työkavereiden kanssa. Pidemmittä puheitta, laitankin tästä läppärin kiinni ja painun Temppareiden pariin. Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *