Hae
New chapter by Nina

Kaksi korvaa ja yksi suu

Oli tuiki tavallinen keskiviikko, kun kävelin kotiin bussipysäkiltä iltavuoron jälkeen. Työvuoro oli ollut kiireinen, tuntui kuin olisin ravaamisen ja asiakaspalvelun lomassa puhunut taukoamatta tunti tolkulla. Viime aikoina työvuorot ovat olleet kovasta kiireestä huolimatta palkitsevampia kuin koskaan aiemmin. Olen saanut henkilökohtaisesti kiittelyitä, jopa halauksen. Minkä takia? – Olen kuunnellut.

Välillä tarinat palveltavien kasvojen takana ovat pysäyttäviä ja mieleenpainuvia. Joskus mietin vuolaiden kiitosten jälkeen, että ”tämähän on vain työtäni”, mutta hymyilen takaisin ja ojennan kiittäen asiakkaan ostokset kauniissa paperikassissa. Olen oma itseni, toki asiakaspalvelijan roolissa työpaikan seinien sisässä. Joka tapauksessa, ajatukseni tämän takana on seuraavanlainen: Joskus auttamiseen ei tarvita paljoa. Kuunteleminen, oma mielipide, vilpitön kehu tai yksi voimaannuttava lause. – Monikin asia voi olla ratkaiseva tekijä.

Palataan vielä tuohon alussa mainitsemaani arki-iltaan. Pyörittelin tunneskaalan lomassa kaikenlaisia ajatuksia päässäni koko kotimatkan ja kotiovelleni päästyäni sain idean, kaivoin puhelimen taskustani välittömästi. Soitin äidilleni. ”Haluaisin auttaa ihmisiä jotenkin konkreettisesti, ehkä nuoria. Tyttöjä? Voisikohan jossakin nuorten kerhossa käydä juttelemassa itsetunnosta ja ujouden selättämisestä?” Hän totesi ajatuksen olevan kultainen, mutta muistutti, että en saa kuormittaa itseäni liikaa. Vilkaisin kalenteriani ja totesin, että aika tämmöiselle ei ole nyt. Ehkä syksyllä.

Muistelin itseäni nuorempana. Muistan, kun ala-asteella koululla kävi puhumassa vaikuttaja, joka kertoi kiusaamisesta ja sen raaoista vaikutuksista. Hän kertoi, kuinka ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa siihen ikävimpään mahdolliseen lopputulokseen. Muistan tämän esitelmän yhä näin 16 vuotta myöhemminkin. Joskus fiksusti kerrotut tarinat jäävät muistiin loppuiäksi. Mietin, miten voisin toteuttaa tätä ideaani aluksi minimaalisessa mittakaavassa. Olen aina halunnut pikkusiskon, mutta sen sijaan minua on siunattu kolmella veljellä. Leikit kotona olivatkin aina batman-spiderman-muskettisoturit -akselilta.

Pohdin tosissani näin vaikuttajana, että haluaisin antaa esimerkiksi jollekin yksinäiselle tytölle isosisko-päivän. Anteeksi minkä? Semmoisen päivän, minkä aikana voisimme yhdessä käydä vaikka kirpputorilla stailaamassa toisemme, jäätelöllä, höpötellä tyttöjen juttuja ja tehdä tavallisia mukavia asioita. Olisin itse nuorempana ollut innoissani tämmöisestä päivästä! Mitä mieltä olette?

Aurinkoisin terveisin,

Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *