Hae
New chapter by Nina

Jos unelmiesi edessä seisoja oletkin sinä itse?

Suurin osa meistä rakastaa haaveilua. Unelmat ovat meillä jokaisella tietysti erilaisia: oli se sitten unelmien kropan saavuttaminen, oman asunnon ostaminen, terveys, ulkomaille muuttaminen, oman yrityksen perustaminen tai vaikka taloudellinen riippumattomuus. Se pelottaa. Lopulta realismi iskee vasten kasvoja, laskeudumme takaisin maan pinnalle ja huokaamme. – ”Ehkä jonain päivänä”.

Tuppaamme olemaan liian usein kovin vaatimattomia, kun kyse on meistä itsestämme. Olen ollut itse usein tilanteessa, missä kysyn rehellisesti itseltäni ”Mikä sinua estää?”. Kun sain 20-vuotiaana tilaisuuden lähteä au-pairiksi Yhdysvaltoihin, mietin vielä edellisenä iltana, että uskallanko lähteä. Pärjäänkö? Onko kielitaitoni tarpeeksi hyvä? Entä Suomessa asuva poikaystäväni? Tai raha-asiat? Saman ruljanssin kävin päässäni Iso-Britanniaan muuttaessa vuonna 2017, mutta olin jo ainakin omasta mielestäni tuolloin vanhempi ja viisaampi, joten päätöksen teko oli jo paljon helpompaa. Lopulta kaikilla asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Eräs tuttavani haki monta kertaa ammattikorkeakouluun unelmansa perässä, mutta ei ikinä uskaltanut mennä pääsykokeeseen saakka. ”En osaa kuitenkaan!”, hän kertoi syyksi. Olin todella hämilläni, ehkä meidät sitten erotti se kuuluisa kunnianhimo. Itse hain haluamalleni linjalle muistaakseni kolmesti, ennen kuin pääsin sisään. Tosin eipä tässä ole varaa juuri ylpistyä, sillä oman tutkintoni jätin kesken missikisan voiton myötä. Toivon, että voin jatkaa sen loppuun jonain päivänä, sillä jäljellä ei olisi kuin opinnäytetyö. Joka tapauksessa, nykyään tämä tuttavani ilmeisesti työskentelee edelleen inhoamassaan työpaikassa, missä hän oli jo silloin kun valitti junnaavansa paikallaan elämässään varmaan viisi vuotta sitten.

Sama valitusvirsi särähtää korvaan joka kerta, sillä sitä voi näköjään soveltaa! On ihmisiä, jotka valittavat vuosia esimerkiksi omasta parisuhteestaan, mutta roikkuvat silti siinä vuosi toisensa jälkeen. Kai se tuntuu sitten turvalliselta. Osa voivottelee ikuista pankkitilin tyhjyyttä, mutta työkeikkoja tarjotessa kieltäytyy aina niistä jokaisessa. ”Ei kiinnosta”, on vastaus. Joku saattaa inttää haluavansa muuttaa ulkomaille, mutta ei tee elettäkään unelmansa saavuttamiseksi. Oletetaan, että kai se Finnairin lentokapteeni Virtanen sieltä kotoa tulee hakemaan lippa vinossa saattueen kanssa vuoteen 2022 mennessä.

Ymmärrän, että kaikkea ei voi saada tässä ja nyt. Joskus täytyy säästää rahaa ja joskus erilaiset työhön ja vuokra-asuntoon liittyvät sopimukset rajoittavat spontaanin hurjapään elämää. Täytyy olla realistinen. Itse pudistan kuitenkin rajusti päätäni, jos ei olla valmiita tekemään mitään. Ikinä. Tai edes yritetä. Silloin unelmat eivät ole unelmia, silloin ne ovat vain ääneen sanottuja ajatuksia ja sanahelinää. Minusta unelman saavuttamisen kannalta ensimmäinen askel on sen ääneen sanominen. Kerro perheellesi ja tuttavillesi, että hei, nyt aion pudottaa 5kg, jotta kehoni voisi paremmin. Tällöin sinua voidaan tukea unelmassasi eikä vastassasi ole äidin kahvipöydässä pellillinen korvapuusteja tuttuun tapaan. Tämä oli vain esimerkki, mutta kannattaa sanoa asiat ääneen ja lähteä rohkeasti niitä kohti. Lopulta pystymme tässä elämässä lähes mihin tahansa, niin minä uskon! Tsemppiä kaikille omien unelmien saavuttamiseen.

Rakkaudella, Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *