Hae
New chapter by Nina

Lentokoneen keula kohti missikisoja. – Missin viimeisen illan mietteet

Blogissani on ollut melko hiljaista. Liian hiljaista, tiedän. Siihen on tosin syynsä, sillä olen ollut viimeiset viikot pelkkä hermoraunio. Valmisteluja, muotinäytöksiä, päivätyö, yötyö, pakkaamista ja listalta puuttuvien asusteiden ja tavaroiden hankkimista. – Ei ole paljoa tarvinnut miettiä kuinka viettäisi vapaa-aikaa, sitä ei nimittäin ole ollut.

Olen käynyt Miss Tourism World -sivuilla varmaan kymmenen kertaa. Katsonut kilpailijoiden kuvia ja taustoja, vertaillut itseäni muihin. Pärjäänköhän? Olen miettinyt mitä haluan kertoa itsestäni, miten aion edustaa kotimaatani ja miten valmistaudun yllättäviinkin kysymyksiin ja tilanteisiin. Haluaisin tietenkin, että erityisesti omat vanhempani voisivat olla minusta ylpeitä. Ovathan he tosin aina olleetkin. Vaikka koko reissu menisi penkin alle, tiedän että tulen olemaan heille edelleen se ainoa tytär, heidän oma prinsessa. Olen rakennellut asukokonaisuuksia tunti tolkulla ja perfektionistina haluaisin tietysti onnistua, kuten aina. Olen kovin kunnianhimoinen ja haluan tehdä asiat kunnolla.

Perjantaina kiiruhdin tuttuun tapaan päivätyöni pariin ja hoidin työpäivän jälkeen juoksevia asioita, kunnes oli aika jo juosta yötöihin. Aamuyöllä kotimatkalla minut valtasi kuitenkin todella ahdistava tunne, päällimmäisenä kuitenkin väsymys. Turhauduin ja lopulta itkinkin. Ei aamuyöllä sitä kukaan onneksi lähijunassa noteeraa, kaikki ovat joko humalassa, sammuneet tai katse syvällä älypuhelimessa. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että yritän tällä hetkellä liikaa ja elämässäni on liikaa asioita meneillään samaa aikaa. Rakas harrastukseni, eli blogin pyörittäminen, on kärsinyt siitä ensimmäisenä ja en ole saanut siitä viime aikoina läheskään samanlaista nautintoa ja energiaa kuin ennen.

Tällä hetkellä fiilikseni ovat kuitenkin hyvät. Ilman ystävien tsemppaavia viestejä, äitiä ja poikaystävää olisin menettänyt taatusti järkeni jo aikapäiviä sitten. Heidän sanansa ja rakkautensa merkitsevät minulle enemmän kuin osaan tähän ikinä edes kirjoittaa. Olen siitä äärettömän kiitollinen. Olen myös kiitollinen kaikesta saamastani avusta, missien vinkeistä, lainatuista asusteista ja matkalaukuista. Kun katson itseäni peilistä, näen kielellisesti sanavalmiin, fiksun ja ennen kaikkea rohkean tyypin. Olen tyytyväinen kroppaani, jonka eteen olen tehnyt satojen tuntien edestä töitä. Suomeen palatessani pääsen kuulemma palkinnoksi ensin himoitsemalleni Hesburger aterialle, sitten Linnanmäelle. Aion syödä ja hellittää tahtia moninkertaisesti, en malta odottaa sitä. Kesäkuun ensimmäisen viikon kruunaa kuitenkin rakkaan ystäväni Mailiksen syntymäpäiväjuhlat Turussa. On niin älyttömän paljon kivoja juttuja edessä, että olen päättänyt olla stressaamatta. Kaikki tapahtuu kuitenkin. – Ja kyllä, olen valmis.

Rakkaudella,
Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *