Hae
New chapter by Nina

Paluu Suomeen missikilpailuista. – Miltä nyt tuntuu?

Kotiuduin Kroatiasta takaisin Suomeen viimeyönä. Kahden viikon takainen raskas missikiertue on enää lämmin muisto ja kotiin vietäväksi sain matkalaukullisen tuotteita yhteistyökumppaneilta ja massiivisen Miss Tourism World 2nd runner up -sashin. Puhelin täyttyi viime viikonloppuna onnitteluviesteistä ja kysymyksistä, että miltä minusta nyt tuntuu. Yritän antaa tässä kaikille yhteisesti vastauksen ja koota ajatukseni paperille.

Olo on tietysti äärimmäisen onnellinen, oli hienoa ylittää itsensä jälleen kerran. Finaalin alkaessa vapisin takahuoneessa kuin teuraaksi joutuva minkki ja mietin, että miten ihmeessä pystyn loikkaamaan kisalavalle kymmenien tuhansien ihmisten silmäparien eteen. – Finaalia kuvattiin livelähetyksenä ympäri maailmaa ja yleisön eturivissä istui kansainvälinen, noin 26 ihmisestä koostuva tuomaristo. Oli vain annettava parhaansa, sanotaanko vaikka näin että Miss Helsinki finaalissa koettu jännitys oli tuossa hetkessä varmasti kymmenkertainen.

Tiesin kuitenkin, että olen tehnyt järkyttävän paljon töitä ja uhrauksia unelmieni saavuttamiseksi. Tiesin, että olen jossakin sisimmässäni äärimmäisen vahva ja itsevarma kilpailija, jopa uhka monelle semmoisen maan edustajalle, joista veikkasin voittajia koko kilpailulle. Olin luvannut aikoja sitten itselleni, että en lukisi itsestäni kirjoitettuja ilkeitä nettikirjoituksia, mutta päässä pyöri edelleen vanha keskustelu, missä joukko ihmisiä joukkolynkkasi esiintymistäni ja hoki, että aiheutan olemuksellani lähinnä myötähäpeää. Kuitenkin sillä sekunnilla, kun juontaja kuulutti ”And the second runner up comes from… Finland!” hymyilin säteilevällä kymppitonnin hymyllä, joka loisti maapallon toiselle puolelle asti. – Olin todistanut, kuinka väärässä moni olikaan. Taas.

On aivan sairasta, että MINÄ, pieni espoolainen hassuttelija Nina-Mariel Kallio, jonka lempipuuhaa on pussailla pieniä rescue-koiria ja syödä jäätelöä pyjamassa, tekee historiaa ja huudattaa Zatikan kisahallia sijoittuen kolmanneksi kansainvälisessä kauneuskilpailussa 40 kilpailijan joukosta. Tuskin ymmärrän sitä vieläkään, katson vieläkin ystävieni kuvaamia videoita ja pakahdun kiitollisuuden tunteesta. – Minulla on aivan älyttömän ihania ihmisiä ympärilläni ja aion pitää niistä kiinni ikuisesti. Tulin maanantain ja tiistain välisenä yönä kotiin ja kotini oli koristeltu vaaleanpunaisilla ilmapalloilla, pöydät notkuivat lempi herkuistani ja pöydällä odotti kortti ”Olet rakas”. Pillahdin itkuun ja kurkkuani kuristaa edelleen, kun edes kirjoitan tätä.

Uskokaa itseenne. Tehkää juuri niitä asioita mitä haluatte, muiden ihmisten mielipiteillä ei ihan oikeasti ole mitään väliä. Älkää pelätkö epäonnistua, muistakaa välillä myös nauraa itsellenne. Rakastakaa itseänne ja tehkää juuri teille tärkeiden asioiden eteen töitä, sillä kova työ palkitaan aina lopulta. – Aina.

Rakkaudella, Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *