Hae
New chapter by Nina

Kesäloma ohi! Mitä jäi käteen Espanjasta?

Ihanaa palata blogin pariin! Niin kuin mainitsinkin edellisessä postauksessani, niin loman tarve oli todella akuutti. Kahdeksan päivää Espanjan auringon alla meni kuitenkin kuin pikakelauksena. Voisin tässä postauksessa raottaa vähän reissun sisältöä. Tarkkasilmäiset seuraajani varmasti huomasivat, että esimerkiksi bikinikuvia, henkilökohtaisia suosikkejani, tupsahteli someen myös tasaisin väliajoin. Miten syntyy täydellinen rantakuva? Kenen kanssa olin ylipäätään matkalla? Missä majoituimme? Millaisella budjetilla olin liikenteessä? Let’s go!

Expert kuvaaja Juho lähti matkaani ja majoitukseemme ei liittynyt minkäänlaista yhteistyötä, mutta koen tarpeelliseksi hehkuttaa tätä ihanaa ja sydämellistä suomalaispariskuntaa, joka vuokrasi meille asunnon uskomattomista maisemista La Cala nimiseltä alueelta. Meillä oli iso kolmio kahdella kylpyhuoneella ja tilavalla parvekkeella, voisin muuttaa siihen asuntoon ihan milloin vain kunhan saisin työkuviot Espanjan päässä kuntoon. Vuokrasimme myös auton viikoksi ja tämä kaikki maksoi yhteensä alle tuhat euroa. Olin super tyytyväinen! Lensimme norwegianilla, ja koska kesän sesonki oli jo päättynyt niin meno-paluu irtosi 170e/naama.

Olimme molemmat niin naurettavan innoissamme kaikista väreistä, kasvillisuudesta, lämmöstä, maisemista ja valosta mitä Espanja tarjoili meille jokaisena päivänä, joten kuvasimme matkalla tosiaan vaatimattomat 3500 kuvaa. Kyllä, luit oikein. Suomalaiset harmaat mörkömaisemat eivät inspiroi ainakaan itseäni lainkaan, mitä tulee valokuvaukseen. – Otimme kaiken ilon irti rantakeleistä eikä se varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta.

No, mennään niihin bikinikuviin. Kuka haluaa kuulla miten syntyvät meidän tiimin bikinikuvat? Fun fact: En rusketu oikeastaan lainkaan auringossa, palan vain ja saan aurinkoihottumaa, joten kävin jo ennen matkaa suihkurusketuksessa (@lashesbylotta). Näin sain itselleni terveen värin ja itsevarman fiiliksen jo ennen reissua. Kävin myös sokeroinnissa (@kauneuskeskuskristalli), sillä kukapa jaksaisi katsella piikikästä tai näppyläistä bikinirajaa lomamatkallansa. Nämä ovat pieniä juttuja, mutta todella oleellisia ja siksi mainitsen ne heti listan kärkipäässä. Huolsin myös kynnet ennen matkaa (@salonmilagro) ja ripset huolsi tuttuun tapaan rakas ripsihuoltajani Mira (@mirachristina_luxuryeye).

Selvitimme myös heti saapumispäivänä, mistä aurinko nousee ja mihin se laskee. Aamu ja ilta ovat ehdottomasti parhaat ajankohdat kuville, silloin valo on vielä todella pehmeää ja kaunista. Puolenpäivän aikaan aurinko porottaa jo kohtisuoraan ja silmien alle ilmestyy tummat varjot, puhumattakaan siitä että laavalta tuntuva hiki valuu jo ympäri naamaa jolloin kiukku ja turhautuminen on taattu jo alkumetreillä. Kannattaa panostaa sen verran, että herää edes kerran auringonnousun aikaan kokeilemaan. Lupaan, ette kadu! Juholla on toki myös älyttömän hyvä kalusto ja hän huiskikin reflalla ympäriinsä uima-altaiden reunalla. Olisinpa ottanut jonkun behind the scenes videon, se oli aika koomista katseltavaa. Onneksi puutarhurille Pablo ymmärsi tämän toiminnan viihdearvon, sillä hän virnuili monena aamuna yleisönämme.

Pakko paljastaa, että kaikista epämukavimmat asennot ovat yleensä kuvissa kaikista parhaimmat. En koe (todellakaan) olevani kovinkaan kurvikas nainen, mutta aurinkotuolissa kiemurtelin itseni naurettaviin asentoihin: Ja tsadaa, minulla oli yhtäkkiä peppu! Ja Pablo taputti. Välillä kuvauksissa yleisestikin tuntuu siltä, että selkänikamat saattavat sanoa itsensä irti hetkellä millä hyvänsä kiemurrellessani kuin käärmeenlumoajan python. Mottoni kuuluukin: Do it for the gram! Äläkä ota itseäsi liian vakavasti. Kokeile eri ilmeitä, kuvaaja kyllä keskeyttää jos näytät idiootilta. – Toisaalta kuvaaja kyllä keskeyttää silloinkin mikäli poseeraus on 5/5 ja sitä sitten hiotaan. Photoshopissa kuville tehdään se viimeinen silaus, valoja ja värejä säädetään ja ihoa siloitellaan. Olen muutenkin opetellut viime aikoina itsekin kuvien muokkausta, ehkä minäkin olen ammattilainen joskus, 2025?

Lyhyestä virsi kaunis. Voisin kirjoittaa Espanjasta loputtomiin ja olenkin jatkanut ahkerasti duolingo -kielipelin pelaamista. – Olisi älyttömän siistiä päästä joskus suomi-englanti-espanja kielitaidollani takaisin ja nappaamaan unelmieni työpaikan kansainvälisestä ympäristöstä. Ei auta kuin uskoa omiin unelmiin, ne ovat minua kannatelleet erinomaisesti tähänkin päivään saakka.

Rakkaudella, Nina

Kesäpäivät tulivat ja menivät. – Enkä kerennyt nauttia ensimmäisestäkään

Olipa masentava otsikko. Havahduin juuri, että kalenteri näyttäisi yhteiskunnan elävän jo elokuun puoliväliä. Ihmiset ovat hehkuttaneet koko kesän unelmiensa festarikesää, lomamatkoja ja Instagramin boomerangeissa keikkuvat huurteiset viinilasit ovat lähinnä herättäneet itsessäni kysymyksiä, että milloin minä saan lomailla ilman huolta huomisesta?

Olen painanut koko kesän töitä, mutta tässä vaiheessa mietin tosissani, että onko raha oikeasti sen arvoista, että en ole nähnyt ystäviäni lähestulkoon lainkaan. Koko kesän aikana ystävieni kanssa yhdessä vietetyt tunnit voi laskea kahden käden sormilla. – Parempi sekin kuin ei mitään, ajattelen. Poden kuitenkin jatkuvasti huonoa omaatuntoa aiheesta, he ansaitsisivat niin paljon enemmän.

Tuntuu, että tässä maassa asuessani minusta tulee pelkkä suorittava robotti. Esimerkiksi Lontoossa ruokatauot vietettiin porukalla puistossa rennolla otteella, täällä suuhun heitetään kiireessä joku kuiva välipalapatukka ja juostaan verenmaku suussa takaisin hommiin. Tätä kun jatkaa ensitöikseen vaikka neljä viikkoa ilman vapaapäiviä, niin voin myöntää, että olen suoraan sanottuna aivan helvetin väsynyt. Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä tuntuu olevan kuitenkin ihan normaalia ja olenkin siihen jo tottunut, aloitinhan omien rahojen ansaitsemisen jo 15-vuotiaana rakennustyömaalla.

Minulla on kuitenkin ässä hihassa, varasin kesällä nimittäin matkan Espanjan lämpöön! Hallelujah! Kahden viikon kesäloma häämöttää aivan nurkan takana. Viikon päästä minusta ei kuulu pihaustakaan, sillä pakenen Malagan vuorille rauhoittumaan. Ihminen tarvitsee lomaa. Huomaan tässä vaiheessa, että unohtelen tärkeitä asioita ja olen myös jatkuvasti älyttömän huonolla tuulella. Ei ole myöskään liioittelua, että ihmiset yleisesti käyvät nykyään todella suuresti hermoilleni. En ole varma, olenko oikeanlaisissa työpaikoissa, sillä lause ”asiakas on aina oikeassa” kuulostaa yhtä suurelta valheelta kuin joulupukin olemassaolo. Tässä kohtaa mietin yökerhon tuhdissa humalassa huojuvaa asiakasta, joka ilmoittaa haluavansa näyttää minulle genitaalinsa. Tai myymälässä keskellä kirkasta päivää kirkuvaa asiakasta, joka syyllistää minua hengenvaarallisen kynnyksen rakentamisesta ovensuuhun. – Niitähän nimenomaan minä nikkaroin yön pimeinä tunteina jekkuna heidän päänmenokseen.

Syksystä tulee erilainen, sen olen jo päättänyt. Ensi vuodesta tulee myös erilainen, sekin on saletti kuin Moskovan baletti. Lupaan pitää teidät ajan tasalla ja lupaan myös tehdä enemmän juuri niitä asioita, mitkä ovat minulle mieluisia ja vievät minut jollain tasolla eteenpäin elämässä. – Ja tietysti nähdä enemmän niitä ystäviä! Sen lupaan.

Nina