Hae
New chapter by Nina

Kesäpäivät tulivat ja menivät. – Enkä kerennyt nauttia ensimmäisestäkään

Olipa masentava otsikko. Havahduin juuri, että kalenteri näyttäisi yhteiskunnan elävän jo elokuun puoliväliä. Ihmiset ovat hehkuttaneet koko kesän unelmiensa festarikesää, lomamatkoja ja Instagramin boomerangeissa keikkuvat huurteiset viinilasit ovat lähinnä herättäneet itsessäni kysymyksiä, että milloin minä saan lomailla ilman huolta huomisesta?

Olen painanut koko kesän töitä, mutta tässä vaiheessa mietin tosissani, että onko raha oikeasti sen arvoista, että en ole nähnyt ystäviäni lähestulkoon lainkaan. Koko kesän aikana ystävieni kanssa yhdessä vietetyt tunnit voi laskea kahden käden sormilla. – Parempi sekin kuin ei mitään, ajattelen. Poden kuitenkin jatkuvasti huonoa omaatuntoa aiheesta, he ansaitsisivat niin paljon enemmän.

Tuntuu, että tässä maassa asuessani minusta tulee pelkkä suorittava robotti. Esimerkiksi Lontoossa ruokatauot vietettiin porukalla puistossa rennolla otteella, täällä suuhun heitetään kiireessä joku kuiva välipalapatukka ja juostaan verenmaku suussa takaisin hommiin. Tätä kun jatkaa ensitöikseen vaikka neljä viikkoa ilman vapaapäiviä, niin voin myöntää, että olen suoraan sanottuna aivan helvetin väsynyt. Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä tuntuu olevan kuitenkin ihan normaalia ja olenkin siihen jo tottunut, aloitinhan omien rahojen ansaitsemisen jo 15-vuotiaana rakennustyömaalla.

Minulla on kuitenkin ässä hihassa, varasin kesällä nimittäin matkan Espanjan lämpöön! Hallelujah! Kahden viikon kesäloma häämöttää aivan nurkan takana. Viikon päästä minusta ei kuulu pihaustakaan, sillä pakenen Malagan vuorille rauhoittumaan. Ihminen tarvitsee lomaa. Huomaan tässä vaiheessa, että unohtelen tärkeitä asioita ja olen myös jatkuvasti älyttömän huonolla tuulella. Ei ole myöskään liioittelua, että ihmiset yleisesti käyvät nykyään todella suuresti hermoilleni. En ole varma, olenko oikeanlaisissa työpaikoissa, sillä lause ”asiakas on aina oikeassa” kuulostaa yhtä suurelta valheelta kuin joulupukin olemassaolo. Tässä kohtaa mietin yökerhon tuhdissa humalassa huojuvaa asiakasta, joka ilmoittaa haluavansa näyttää minulle genitaalinsa. Tai myymälässä keskellä kirkasta päivää kirkuvaa asiakasta, joka syyllistää minua hengenvaarallisen kynnyksen rakentamisesta ovensuuhun. – Niitähän nimenomaan minä nikkaroin yön pimeinä tunteina jekkuna heidän päänmenokseen.

Syksystä tulee erilainen, sen olen jo päättänyt. Ensi vuodesta tulee myös erilainen, sekin on saletti kuin Moskovan baletti. Lupaan pitää teidät ajan tasalla ja lupaan myös tehdä enemmän juuri niitä asioita, mitkä ovat minulle mieluisia ja vievät minut jollain tasolla eteenpäin elämässä. – Ja tietysti nähdä enemmän niitä ystäviä! Sen lupaan.

Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *