Hae
New chapter by Nina

Hulluutta ja hysteriaa

Tällä kertaa puhun asiasta, mitä olen tässä muutaman päivän jo pohtinut. Olen nimittäin kummastellut erästä ihmisluonteen kuvottavinta piirrettä: Se saa ihmiset unohtamaan muut, käyttäytymään hyvin itsekkäästi ja välinpitämättömästi, jopa röyhkeästi. Tämä piirre on nimeltään ahneus ja aion puhua siitä postauksen verran.

Uusi kauppakeskus Tripla avautui hiljattain ja ennen kuin ihmiset edes tiesivät mitä lähtivät haalimaan, kerääntyivät he jonottamaan kauppakeskuksen edustalle. Ensimmäinen jonottaja saapui kuuleman mukaan puoli kahdelta yöllä. Minulle heräsi palava halu selvittää, mitä ensimmäisille vierailijoille sitten annettiin: ilmainen lomamatka Bahamalle, auto, vuoden leffaliput? Ei suinkaan, hyvät ystävät, koko yön jonottaneet seikkailijat saivat kassin, minkä sisältö koostui mm. kenkälusikasta, purukumista ja deodorantista. Muistan yhä, kuinka vuosia sitten sadat ihmiset jonottivat myös Tokmannin edustalla ilmaisia ämpäreitä. Kurkkasin juuri huvikseni, esimerkiksi 10L ämpäri maksaa Tokmannilla 1,99 euroa. Jokin suomalaisissa on pakko olla vialla, kulutushysteria on lähtenyt käsistä.

Työskentelin viikonlopun messukeskuksessa ja viimeistään siellä kaikki ajatukseni ihmisten ahneudesta sai vahvistuksen: Jakelin viikonlopun päätteeksi virvoitusjuomia ihmisille maistiaisiksi, brändi oli itsellenikin uusi tuttavuus. Omasta mielestäni normaalilla älyllä ja käytöstavoilla varustettu kansalainen ottaisi kohteliaasti yhden tai ehkä jopa toisen tölkin ystävälle. Mutta ei, ihmiset rynnivät luokseni muista ihmisistä juurikaan välittämättä ja suu vaahdoten selittivät, kuinka myös naapurin lapset ja veljentytär koirineen tarvitsee kyllä yhden ja saako makua x vaihtaa makuun y. Hämmennyin. Eräällä lapsella oli tölkit molemmissa käsissä ja huomautin: ”eiköhän sinulla ole jo kädet täynnä” niin mitä tekee lapsen äiti? Repii lapsen reppua auki ja kiljahtaa hullunkiilto silmissään ”kyllä tänne reppuun vielä mahtuu!” Voi hyvä jumala.

Yritin miettiä tässä kovasti, mikä olisi ahnein tekemäni temppu koskaan. En keksi kovin montaa. Jos oikeasti haluan jotakin asiaa, niin minä saan sen. Kerran vuosia sitten lempi laukkuni oli -70% joulualessa ja vaikka sivu kaatui joka sekunti, niin päivitin sitä neuroottisena neljällä eri laitteella. Kai meissä jokaisessa asuu sitten sisimmässään shoppailu-psyko oikean tilaisuuden tullen. Edellisessä kappaleessa mainitsemani kyynärpäätaktiikka ei kuitenkaan ole yhtään oma juttuni, kävin kerran Stockmannin hulluilla päivillä ja pahoittelin hiessä joka minuutti tönäistessäni jotakuta. Olen perusluonteeltani kaikkea muuta kuin vulgaari ihmisraunio, joka on valmis nostamaan nyrkit ilmaan materian vuoksi. Jos pyytäisin äitiäni kuvailemaan minua, hän sanoisi varmasti olevani herkkä, empaattinen ja välillä jopa liian kiltti.

Mitä tässä haluan sanoa on se, että kunnioitetaan toisiamme ja kohdellaan muita niin kuin tahtoisimme itseämme kohdeltavan. Se, että luen lehdestä esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmisten jyräävän toisiaan kirjaimellisesti kuoliaaksi Black Friday -hysterian vuoksi, saa minulle fyysisesti pahan olon. Haluaisin aina uskoa ihmiskunnan hyvyyteen ja vilpittömyyteen, mutta tarkastellessani ihmisiä ympärilläni totean sen olevan silkka mahdottomuus.

Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *