Hae
New chapter by Nina

Ihana kamala kirpputori

Heippa ja tervetuloa jälleen juttujeni pariin! Voimme varmasti kaikki myöntää, että parhaillaan vellova pilkkopimeä ja sateinen ajanjakso väsyttää meitä jokaista. Myös minua, enemmän kuin koskaan aiemmin enkä ole jaksanut panostaa edes omaan blogiini. Mutta se on ihan todella ok, tämä blogi on itselleni edelleen pelkkä harrastus siinä missä esimerkiksi uiminen tai kuntosali.

No, mennään asiaan. En puhu tänään kuitenkaan uimisesta tai salitreeneistä vaan eräästä toisesta surkuhupaisasta harrastuksesta: Kyseessä on helvetti nimeltä some-kirppari! Siivosin eräänä päivänä vaatehuoneeni läpikotaisin ja päätin poistaa sieltä jokaisen vaatekappaleen, mitä en voi sanoa käsi sydämellä rakastavani. Yhden säkin lahjoitin heti eteenpäin eräälle satunnaisesti valitulle Instagram-seuraajalleni hyvän mielen tempauksena, osan yritin myydä. Painosanalla YRITIN. Minäpä avaan hieman tätä Instagram-Facebook-Tori.fi -maailmaa. 

Muistin nopeasti, miksi vihaan kirppistelyä sydämeni kyllyydestä. Viestiboksi täyttyy nopeasti ”av, yv” viesteistä ja alkuhämmennyksen jälkeen opin, että av = alustava varaus ja yv = yksityisviesti. Huutavatko nämä ihmiset kivijalka-kirpputoreillakin AV ja juoksevat pullakahveille luullen voivansa varailla tuotteita jokaisesta pöydästä? Samaan aikaan kun seitsemäntoista vaatteen päälle on langetettu av-kirous, seuraava jankuttaa haluavansa 50% alennuksen 4€ maksavasta vaatteesta ja tietysti toimituksen 100km päähän aina Forssan ABC:lle saakka. Sitä ennen halutaan tietää tietenkin myytävän rytkyn hiha-olka-helma-perse-Ivalo mitat ja lopulta koko ruljanssi päättyy kutakuinkin toteamukseen, että aviomiehen mielipide on nyt kysytty eikä vihreää valoa tullut, joten kauppoja ei synny. Miten se mies ylipäätään liittyi koko asiaan?!

Ylivoimaisesti sairain tori.fi kokemukseni on muutaman vuoden takaa, kun yritin entisen avopuolisoni kanssa myydä baaripöytää jakkaroineen netissä. Asuin tuolloin Porissa, mutta olin itse joka viikonloppu Espoossa, koska yksinkertaisesti vihasin silloista asuinpaikkaani. Tämä kommentti ei nyt sikäli liittynyt tarinaan muuten kuin siksi, että olin juuri Espoossa kun joku ilmoitti hakevansa huonekalut saman tien. ”Mahtavaa! ”, ajattelin. Laitoin heti exälleni viestiä, että joku lähtee nyt Tampereelta tulemaan pakoputki punaisena. Aloin pian saamaan viestejä kuinka ostaja on todella outo ja tehnyt matkaa jo useita tunteja, kello oli jo lähemmäs puolenyön. Vihdoin pihaan kurvasi jarrut vinkuen kauan odottamamme auton rämä ja autosta hyppäsi ulos todella epämääräinen Hessu, raotti välittömästi vetoketjuaan ja virtsasi pokkana asuntomme seinään. Pyysimme myytävistä tuotteista alun perin muistaakseni 30€ ja hän siinä hypisteli kusisia kolikoita näpeissään ja lopulta hänellä ei yllättäen ollutkaan edes riittävästi rahaa, exäni halusi hänestä kuitenkin eroon välittömästi joten kaupat syntyivät ja ovi paukahti kiinni. Mutta joka tapauksessa punainen lanka tässä oli lähinnä se, että ihmiset ne jaksavat aina vaan yllättää kerta toisensa jälkeen. AINA. Joku muuten vinkkasi ystävällisesti tämmöisestä Zadaa-sovelluksesta, en ole itse kokeillut vielä, mutta olen kuullut pelkkää hyvää. Tämä vinkki on niille, jotka haluavat antaa kirppistelylle vielä mahdollisuuden.

Mitä tapahtui sitten omille kirppis-säkeilleni? Ne odottelevat hetken varastossa ja ovat vuoden alussa matkalla Hope Ry:lle, saan lahjoittamisesta sittenkin miljoona kertaa paremman mielen kuin ihmisten kanssa jankkaamisesta ja järkeni menettämisestä. Jos sinäkin haluat muuten auttaa niin Hopen sivujen mukaan he vastaanottavat käytettyjä vaatteita ja tavaraa jälleen ensi vuoden alusta, parittomina viikkoina alkaen viikolla 3. Kannattaa muistaa, että hyvät teot tulevat aina takaisin tavalla tai toisella!

Rakkaudella, Nina

Kuva: Juho Tirkkonen, @grphy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *