Hae
New chapter by Nina

Comeback

Uskokaa tai älkää. Blogi on herännyt henkiin! Olen miettinyt tässä neljän kuukauden aikana paljon elämää, omia arvojani, haaveita ja tulevaisuutta. Yritän oksentaa sivistyneesti tämän suuren sekametelisopan yhteen postaukseen. Tsemppiä kaikille lukijoille ja onnea matkaan!

Palataan vuoden 2019 loppupuolelle. Lähetin vaikuttajamedian operatiiviselle johtajalle, ihanalle ja ymmärtäväiselle Monnalle joulukuussa viestin melko jännittyneenä ja jopa alakuloisena. Viesti kuului (täysin muokkaamattomana) seuraavanlaisesti: ”Moi Monna. Juttelin jo aikanaan Even kanssa, että blogitahtia pitäisi kiristää, jotta sitä voisi kaupallistaa ja hetken se olikin 1-2 postausta/viikko. Koko juttu toi ja tuo kuitenkin enemmän stressiä kuin minkään näköistä hyötyä ja olen ajatellut hanskojen lyömistä tiskiin. Se on vaan inhottava fiilis, kun ei vaan kiinnosta tai koe että niillä teksteillä olisi merkitystä, vaikka kuinka hyviä olisivatkin. Haluan olla 100% rehellinen itselleni kuin yrittää väkisin luoda jotain, olen aika hukassa muutenkin elämässä juuri nyt.”

Vai hukassa joulukuussa?! Little did I know! Huhtikuussa sitä vasta hukassa ollaankin. Pakko muuten mainita, että Monna otti uutiseni paremmin kuin osasin edes toivoa ja ehdottikin lopettamisen sijasta taukoa. Ja se oli ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä rakkaus kirjoittamiseen on yhä olemassa, se halusi vain hetken hengähtää. Mitä nykyhetkeen sitten tulee, niin nyt kyllä kerkeää hengähtämään oikein monien kuukausien edestä: Koronavirus vei molemmat työpaikat alta yhdessä hetkessä ja elämä on totta tosiaan erikoisempaa kuin aikoihin. Mutta ei märehditä sitä vielä ja vaivuta synkkyyteen. Mietitään mieluummin omia kuulumisiani. Mitä blogitauolla tapahtui?

Faktahan on se, että naputtelin alkuvuodesta työhakemuksia Espanjaan sormet punaisina. Halusimme kuumeisesti pois Suomesta (nyt sitä kuumetta olisi tosin tarjolla ihan kirjaimellisesti etenkin Espanjassa). Tiedättekö sen fiiliksen, kun haluaisi aloittaa uuden luvun elämässä, mutta ei ole täysin varma itsekään minkälainen se luku olisi? Joka tapauksessa, olimme Juhon kanssa täysin valmiita pakkaamaan koirat ja kamppeet valmiiksi nanosekunneissa, kunhan edes jompi kumpi meistä saisi maasta kokopäivätyön. No ei saanut. Masensi ja vitutti. Kesken jäänyt amk-tutkinto muistutti taas olemassaolollaan ja sekin harmitti jälleen. Yksikään mallitoimisto ei myöskään vastannut hakemuksiini tai edes pieraissut suuntaani. Myönnettäköön, että siinä kohtaa olo oli yhtä tärkeä kuin tohvelieläimellä. Olipa inhottavasti sanottu, mutta minkäs teet. Omapa on blogini. Elämä ei ilmeisesti toimikaan kaikilla samalla tavalla kuin Kardashianeilla.

Äidillä on kuitenkin tapana sanoa, että kaikella on tarkoituksensa. Pidän tästä sanonnasta, sillä hyvin usein se pitää paikkansa. Ei aikaakaan, kun koronavirus ilmoitti olemassaolostaan ja ensimmäinen ajatuksemme olikin huojentunut helpotus siitä, että emme muuttaneet pois Suomesta nyt vaan jäimme uuteen söpöön kaksioomme Espooseen. Muistutuksena kaikille, että tällä hetkellä virukseen kuolleita on Espanjassa yli 22000. Muuttamisen aika ei selkeästi ollut vielä. Ei tänä vuonna.

Mitä elämässäni nyt sitten oikein tapahtuu? Valitan kovasti jos olit varautunut postaukseen voipopcorneilla ja tacomausteella, sillä vastaus kuuluu: Ei yhtään mitään. En ole eläessäni katsonut näin paljon Netflixiä kuin viimeisen kuukauden aikana. En ole koskaan ollut yhtä innoissani hiusten pesemisestä tai seinien maalaamisesta. Tiedän kuitenkin, että tämä kaikki on väliaikaista ja haluan muistuttaa myös teitä siitä. Käytä luppoaika hyödyksi ja tee asioita mihin et ole aiemmin ehtinyt panostaa: sisusta kotisi uudelleen, aloita videoblogi, kokoa leikekirja, opettele uusi taito liittyen esim. johonkin soittimeen, käsitöihin, uuteen kieleen… you name it. Tai makaa sohvalla. Kaikki on sallittua, sillä maailma on rajaton. Ja täysin avoin sinua varten.

Rakkaudella, Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *