Hae
New chapter by Nina

Aurinko: Itku pitkästä ilosta

Kesä on vihdoin täällä, mikä on tosin tässä kesäkuun kynnyksellä jo ihan suotavaa. Ilmat lämpenevät ja vaatteet vähenevät, mutta tässä postauksessa aion kuitenkin varoitella  hieman auringon haitoista ja kerron myös omat vinkkini turvallisesti päivettyneeseen ihoon. Jos kyllästyit jo tässä vaiheessa kuoliaaksi eikä auringon haittavaikutukset koske sinua Action man, niin ei hätää, postaus sisältää myös hirmu kivoja kuvia Villa Elfvikistä. Katso vaikka niitä.

Nahkaa kirvelee jo monesti muiden somekuvia katsellessa, missä vaaleaa pohjoismaista ihoa marinoidaan huoletta öljyssä kuin uppopaistettua kampelaa. Kuvateksti ”tämän päivän puna on huomisen bruna” saa irvistämään. Ei kultaseni, tämän päivän puna on jälleen askeleen lähempänä häämöttävä ihosyöpä ja ennen aikojaan ryppyistä rusinaa muistuttavat kasvot. Sille on varmaan ihan biologinen selitys, miksi alunperin (kärjistetysti) vitivalkoiset ihmiset asuivat viileässä ja pikimustat auringonpaahteessa. Näin nopeasti ajateltuna.

Nuorena sitä naiivisti ajatteli, että eihän minulle koskaan mitään tapahdu. Ei tietenkään. Vasta kun passini ilmoitti olevani lähempänä kolme- kuin kaksikymppisiä, ymmärrän vasta vaarojen todellisuuden. Valitettavasti. Olen käynyt myös aikoinaan ihotautilääkärin suurennuslasin alla huolta herättäneen luomen vuoksi. Syöpäjärjestön mukaan jopa 95% ihosyövistä voitaisiin estää, mikäli auringolta suojauduttaisiin oikein. 

Kuva: Juho Tirkkonen

Auringon tuoma lämpö tuntuu kivalta, se on päivänselvä juttu. Kansa, joka viettää suurimman osan vuodesta koleassa ja pimeässä, repeää täysin liitoksistaan mittarin ylittäessä 15C. Näky uimarannoilla muistuttaa maitovalaiden joukkorantautumista. Jokin meitä siis yhdistää. Mutta haluan vain varoittaa, että mikään ei tunnu yhtä inhottavalta kuin auringonpistos ja bonuksena kaupan päälle kirkkaanpunaisena kesivä tulikuuma selkä suihkussa. – Jos et ole kokenut tätä, niin tunne on sama, kun joku tykittäisi jo valmiiksi repaleista ja herkkää ihoa riisinjyvillä kyllästetyllä painepesurilla. Niin typerää terveyden vaarantamista ja itsensä tarpeetonta kiduttamista.

Oppia ikä kaikki. Nykyään markkinoilla on todella laadukkaita päivettäviä tuotteita, millä saa turvallisesti kauniin värin iholle. Onhan se virkistävää näyttää välillä muultakin kuin Frankensteinin vaimolta. Oma kestosuosikkini on perinteinen Dove, kaapista löytyy myös Ida Warg & Vita Liberatan tuotteita. Vaikka itseruskettavat tuovat väriä iholle, ei sovi unohtaa asianmukaista aurinkosuojaa! Aurinkorasvat eivät ole pelkästään etelänlomien juttu. Nykyään en voi kun huvittuneena muistella sitä nuorta pösilöä Ninaa, joka kieri kirkkaanpunaisena tuskissaan hotellin märissä lakanoissa lomamatkalla ja harmitteli, että ei varmasti voi palata takaisin Suomeen ellei ole vähintään yhtä tumma kuin Thaimaasta palaava luokkakaveri. Olihan meillä sentään kilpailu.

Kai ruskettuminen oli joskus aikoinaan kilpailun ja ihailun aihe. En tiedä harrastavatko ihmiset tätä enää, toiviottavasti eivät. Mikäli tämän luettuaan joku hölmöläinen vielä koskee siihen vauvaöljyyn ja kärähtää kuoliaaksi niin siihen olen kyllä sitten yhtä syytön kuin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen. Olkaahan ihmisiksi ja ruskettukaa vastuullisesti! Iho muistaa jokaisen palamisen.

Rakkaudella, Nina

Kuva: Juho Tirkkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *