Hae
New chapter by Nina

Antamisen ilo

Puhuin aiemmin tällä viikolla Instagramin story-osiossa siitä, kuinka itselle pieneltä tuntuvat teot voivat ilahduttaa tuntematonta ihmistä. Hyvän mielen sain tällä kerta tuntemattomalle ihmiselle lähettämällä tälle pienen vaatepaketin, mutta arkiset pienetkin jutut voivat olla jollekin merkittäviä. Hymy, kehu, kuunteleminen ja auttaminen. Näinkin itsestäänselvistä asioista saan jo itselleni hyvän mielen.

Storytime

Aiheeseen liittyvä, yksi elämäni mieleenpainuvin muisto sijoittuu Lontoon nuhjuiselle metroasemalle. Kuljin siitä ohi päivittäin puolen vuoden ajan kulkiessani töihin. Voi juku, Lontoossa on paljon kodittomia. Olen yleensä todella skeptinen, etenkin jos koditon kieltäytyy ruuasta rahan sijasta tai vittuilee avunantajille kuten monesti Suomessa. Oli kuitenkin eräs Sloane Squaren kupeessa asustava resuinen papparainen, jota olin jo pitkään tarkkaillut. Oli syksyinen kolea ilta vuonna 2017 ja samalla viimeinen iltani siinä maassa ennen muuttoa takaisin Suomeen. Tiesin jo kuukausia, että tulisin antamaan kaikki peittoni, tyynyni, pyyhkeeni ja vilttini hänelle. Kun päivä koitti, olinkin yhtäkkiä kauhusta kankeana. Ehkä osittain siksi, että meillä ei ollut kertakaikkiaan mitään yhteistä paitsi mahdollisesti suuri sydän. Mitä jos hän tyrmää ideani täysin tai sylkäisee naamalleni? Nyt omat hullut ajatukseni lähinnä huvittavat.

Kuva: Juho Tirkkonen

Lähestyin neljän kassini kanssa häntä ujosti kuin eksynyt karavaanari. Hän nosti katseensa pahvista kyhätyltä alustalta ja selitin soperrellen aikeeni, vastaanotto oli kuin olikin paras toivomani! Hän liikuttui kyyneliin ja jakoi kassit vieressä istuvan kaverinsa kanssa. Olin siinä tilanteessa omasta mielestäni cool kaupunkilaistyttö, mutta jo metrossa matkalla kotiin kyyneleet valuivat poskellani. Sinä päivänä opin viimeistään kohtaamaan jokaisen ihmisen ihmisenä, vastaamaan vihaan rakkaudella ja hymyllä vastoinkäymisiin. Toisaalta myöhemmin olen myös oppinut viittaamaan kintaalla ihmisille, jotka sen ansaitsevat. Sekin on vahvuus.

En kirjoita tätä tekstiäni siinä toivossa, että joku erehtyisi luulemaan minua vähintään Jeesuksesta seuraavaksi pyhimykseksi. En todellakaan. Haluan ainoastaan muistuttaa, että sitä niität mitä kylvät. Negatiiviset ihmiset ovat magneetteja negatiivisille asioille, positiiviset ihmiset positiiviselle asioille. Uskon vahvasti karmaan ja itse olenkin saanut yleensä hyvät teot takaisin ennemmin tai myöhemmin, korkojen kera. Muistetaan ollaan kivoja toisillemme.

Rakkaudella, Nina

Yksi kommentti

  1. Heli kirjoitti:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *