Hae
New chapter by Nina

Kesäloma ohi! Mitä jäi käteen Espanjasta?

Ihanaa palata blogin pariin! Niin kuin mainitsinkin edellisessä postauksessani, niin loman tarve oli todella akuutti. Kahdeksan päivää Espanjan auringon alla meni kuitenkin kuin pikakelauksena. Voisin tässä postauksessa raottaa vähän reissun sisältöä. Tarkkasilmäiset seuraajani varmasti huomasivat, että esimerkiksi bikinikuvia, henkilökohtaisia suosikkejani, tupsahteli someen myös tasaisin väliajoin. Miten syntyy täydellinen rantakuva? Kenen kanssa olin ylipäätään matkalla? Missä majoituimme? Millaisella budjetilla olin liikenteessä? Let’s go!

Expert kuvaaja Juho lähti matkaani ja majoitukseemme ei liittynyt minkäänlaista yhteistyötä, mutta koen tarpeelliseksi hehkuttaa tätä ihanaa ja sydämellistä suomalaispariskuntaa, joka vuokrasi meille asunnon uskomattomista maisemista La Cala nimiseltä alueelta. Meillä oli iso kolmio kahdella kylpyhuoneella ja tilavalla parvekkeella, voisin muuttaa siihen asuntoon ihan milloin vain kunhan saisin työkuviot Espanjan päässä kuntoon. Vuokrasimme myös auton viikoksi ja tämä kaikki maksoi yhteensä alle tuhat euroa. Olin super tyytyväinen! Lensimme norwegianilla, ja koska kesän sesonki oli jo päättynyt niin meno-paluu irtosi 170e/naama.

Olimme molemmat niin naurettavan innoissamme kaikista väreistä, kasvillisuudesta, lämmöstä, maisemista ja valosta mitä Espanja tarjoili meille jokaisena päivänä, joten kuvasimme matkalla tosiaan vaatimattomat 3500 kuvaa. Kyllä, luit oikein. Suomalaiset harmaat mörkömaisemat eivät inspiroi ainakaan itseäni lainkaan, mitä tulee valokuvaukseen. – Otimme kaiken ilon irti rantakeleistä eikä se varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta.

No, mennään niihin bikinikuviin. Kuka haluaa kuulla miten syntyvät meidän tiimin bikinikuvat? Fun fact: En rusketu oikeastaan lainkaan auringossa, palan vain ja saan aurinkoihottumaa, joten kävin jo ennen matkaa suihkurusketuksessa (@lashesbylotta). Näin sain itselleni terveen värin ja itsevarman fiiliksen jo ennen reissua. Kävin myös sokeroinnissa (@kauneuskeskuskristalli), sillä kukapa jaksaisi katsella piikikästä tai näppyläistä bikinirajaa lomamatkallansa. Nämä ovat pieniä juttuja, mutta todella oleellisia ja siksi mainitsen ne heti listan kärkipäässä. Huolsin myös kynnet ennen matkaa (@salonmilagro) ja ripset huolsi tuttuun tapaan rakas ripsihuoltajani Mira (@mirachristina_luxuryeye).

Selvitimme myös heti saapumispäivänä, mistä aurinko nousee ja mihin se laskee. Aamu ja ilta ovat ehdottomasti parhaat ajankohdat kuville, silloin valo on vielä todella pehmeää ja kaunista. Puolenpäivän aikaan aurinko porottaa jo kohtisuoraan ja silmien alle ilmestyy tummat varjot, puhumattakaan siitä että laavalta tuntuva hiki valuu jo ympäri naamaa jolloin kiukku ja turhautuminen on taattu jo alkumetreillä. Kannattaa panostaa sen verran, että herää edes kerran auringonnousun aikaan kokeilemaan. Lupaan, ette kadu! Juholla on toki myös älyttömän hyvä kalusto ja hän huiskikin reflalla ympäriinsä uima-altaiden reunalla. Olisinpa ottanut jonkun behind the scenes videon, se oli aika koomista katseltavaa. Onneksi puutarhurille Pablo ymmärsi tämän toiminnan viihdearvon, sillä hän virnuili monena aamuna yleisönämme.

Pakko paljastaa, että kaikista epämukavimmat asennot ovat yleensä kuvissa kaikista parhaimmat. En koe (todellakaan) olevani kovinkaan kurvikas nainen, mutta aurinkotuolissa kiemurtelin itseni naurettaviin asentoihin: Ja tsadaa, minulla oli yhtäkkiä peppu! Ja Pablo taputti. Välillä kuvauksissa yleisestikin tuntuu siltä, että selkänikamat saattavat sanoa itsensä irti hetkellä millä hyvänsä kiemurrellessani kuin käärmeenlumoajan python. Mottoni kuuluukin: Do it for the gram! Äläkä ota itseäsi liian vakavasti. Kokeile eri ilmeitä, kuvaaja kyllä keskeyttää jos näytät idiootilta. – Toisaalta kuvaaja kyllä keskeyttää silloinkin mikäli poseeraus on 5/5 ja sitä sitten hiotaan. Photoshopissa kuville tehdään se viimeinen silaus, valoja ja värejä säädetään ja ihoa siloitellaan. Olen muutenkin opetellut viime aikoina itsekin kuvien muokkausta, ehkä minäkin olen ammattilainen joskus, 2025?

Lyhyestä virsi kaunis. Voisin kirjoittaa Espanjasta loputtomiin ja olenkin jatkanut ahkerasti duolingo -kielipelin pelaamista. – Olisi älyttömän siistiä päästä joskus suomi-englanti-espanja kielitaidollani takaisin ja nappaamaan unelmieni työpaikan kansainvälisestä ympäristöstä. Ei auta kuin uskoa omiin unelmiin, ne ovat minua kannatelleet erinomaisesti tähänkin päivään saakka.

Rakkaudella, Nina

Missikisojen kulissit. – Näitä asioita et ehkä tiennyt kansainvälisistä kilpailuista

Kilpailun finaalista on nyt kuukausi aikaa ja katselin vanhoja kuvia lämmöllä. Arvioimme silloisen korealaisen kämppikseni kanssa kilpailun aikana, että lopulta muistamme koko reissusta vain ne mukavimmat ja ikimuistoisimmat hetket. Ja niinhän se on, kokemuksesta jäi älyttömän hyvä mieli ja ihania muistoja, vaikka kulisseissa todella välillä kuohui. Miten? Sen paljastan teille tässä postauksessa! Popparit esiin.

Kun lähes neljäkymmentä parikymppistä kilpailuhenkistä naista asetetaan samaan hotelliin muutamaksi viikoksi, niin odotin jo ennakkoon jännityksellä lopputulemaa. Ensivaikutelma kaikista oli todella lämmin, olen edelleen onnellinen, että sain jakaa huoneen todella samanhenkisen, rauhallisen ja fiksun korealaistytön kanssa. – Ajattelimme monesta asiasta samalla tavalla ja yritimme pysyä pois draamapesäkkeistä. Olimme myös aina ajoissa yhdessä, monelle aikataulujen noudattaminen näytti olevan silkka mahdottomuus useista valituksista huolimatta. Jos tapaamisaika on 12:00, niin miten on mahdollista, että samat ihmiset olivat poikkeuksetta paikalla 12:30, 12:45…? Jos minulta kysytään, niin ainainen myöhästely osoittaa piittaamattomuutta ja kunnioituksen puutetta niin järjestäjiä, kuin kilpakumppaneitakin kohtaan. Onneksi tämä otettiin huomioon myös lopputuloksissa.

Kuten kaikessa ryhmäytymisessä, myös missit löytävät nopeasti ne samanhenkiset tyypit. Kieli yhdistää luonnollisesti monia, ja omia kuppikuntia syntyi äidinkielen perusteella: Latinot viihtyivät keskenään, venäjää puhuvat olivat oma ryhmänsä, myös yllättävän moni tytöistä puhui kroatiaa ja näin muodostui itseasiassa kaikista suurin kuppikunta. Kroatian kielestä puheen ollen, esimerkiksi koreografimme opetti meitä 80% ajasta omalla äidinkielellään ja olin ainakin itse ajoittain maailman turhautunein. – Tanssitunnit olivat välillä kaaoksen, huutamisen, sekaannusten ja kolmen eri kielen orkesteri mitä kukaan ei enää ymmärtänyt. Kerran itkin huoneessani pitkän epäonnistumisia täynnä olevan päivän päätteeksi, nyt kaikelle voi onneksi jo nauraa.

Kun kilpailu eteni ja myös koveni, se tuntui ja näkyi kyllä jokaisena päivänä. Yhtäkkiä erään edellä mainitsemani ryhmän sisällä oli syttynyt sota ja nyrkit viuhuivat ja ääntä lähti enemmän kuin kettua pakenevasta kanalaumasta. Joku oli mustamaalannut toista muille, kutsunut alatyylisillä nimillä ja lopulta siellä taisi hiustenpidennyksetkin saada kyytiä. Vau, luulin että tämmöistä näkisi vain Huippumalli haussa -sarjassa!  – Finaaliin oli enää muutama päivä aikaa, joten päätin ottaa jalat alleni ja iskeä korvatulpat korviin, kämppikseni tarjosi rauhoittavia korealaisia kasvonaamioita ja ai että miten hyviä ne olivatkaan.

Kukin valmistautuu tietenkin finaaliin omalla tyylillään, mutta yllätyin siitä, miten kovaa valuuttaa esimerkiksi laksatiivit olivat. Itseäni tämä huvitti enemmän kuin Sami Hedbergin parhaat stand up -keikat, sillä samat prinsessat mättivät pizzaa kaksin käsin back stagella ennen finaalia. Mielenkiintoinen yhtälö. Mutta kuten sanoin, kukin tyylillään. Itse hipsin lähikauppaan ostamaan hedelmiä, välipalapatukoita, pähkinöitä ja paljon vettä.

Finaalipäivä itsessään oli hirmu jännittävä kokemus ja lähes kaikki tsemppasivat toisiaan back stagella, osa tytöistä muuttui sinä päivänä kuitenkin täysin ja keskittyi vain ja ainoastaan omaan suoritukseen. En ollut tunnistaa muutamaa tyttöä enää, vaikka olimme juuri viettäneet kiertueen yhdessä. Ehkä jännitys ja suorituspaineet tekivät sen, mutta nekin asiat olisivat ehkä helpompi käsitellä yhdessä. Tai en tiedä, mutta itse ajattelen näin. Omasta mielestäni muiden auttaminen ja menestys ei ole itseltäni koskaan pois, päinvastoin. Kun kisa oli ohi, tunnelmaa bussissa olisi voinut leikata vaikka tylsällä voiveitsellä. Oli pelottavan hiljaista, osa itki, osa jutteli hiljaa vierustoverin kanssa. Pitkän päivän päätteeksi tyttöjä oli ohjeistettu hotellin baariin nostamaan maljaa voittajalle. – Neljästäkymmenestä tytöstä paikalle saapui neljä. Seuraavana päivänä mieli oli onneksi jo monella valoisampi ja halailimme toisiamme aulassa, kun jokainen teki lähtöä omille teillensä. Uskon, että sain reissusta ainakin viisi elinikäistä ystävää enkä malta odottaa yhteisiä kohtaamisia tulevaisuudessa. Tässä kaikki lyhkäisyydessään tältä erää, toivottavasti saitte popparit syötyä.

Rakkaudella,
Nina