Hae
New chapter by Nina

WANTED: Ilmaista työvoimaa

Ihanaa sunnuntaita rakkaat lukijat! Viime aikoina kaupalliset yhteistyöt ovat olleet paljon puhuttu aihe sosiaalisessa mediassa ja vaikuttajat ovat puhuneet paljon kirjoittamattomista pelisäännöistä. Julkisuuden myötä eri tahot ovat ilmaisseet kiinnostusta käyttää kasvojani erilaisissa projekteissa pitkin vuotta ja se on tietysti ennen kaikkea imartelevaa. Mutta millä hinnalla?

Kuva: @grphy

Välillä tuntuu, että vaikuttajia viedään tänä päivänä kuin hölmöjä pässejä narussa ja arvostus heidän aikaa, työpanosta ja vaivannäköä kohtaan on täysi nolla. Tyhmähän ei tietenkään ole se joka tarjoaa, sosiaalinen media on äärettömän tehokas ja edullinen alusta mainostamiseen ja monet sen ovat hoksanneetkin. Eniten näissä minua ärsyttää se, että jokaisen työn/yhteistyön/projektin ottaa vastaan kuitenkin joku, jolle ilmaisen työn tekeminen on ihan ok. Millä he maksavat laskunsa? Seuraavaksi mainitsen muutaman mieleeni jääneen esimerkin:

Esimerkki 1: Sain kyselyn, voisinko esiintyä tunnetun urheilu maajoukkueen mainosvideolla. Tottahan toki, ajatuksen tasolla tämä kuulosti hyvältä, mutta palkkiosta ei puhuttu lainkaan. Seuraavassa sähköpostissa tulikin sitten ilmi, että saisin kokonaisesta kuvauspäivästä palkaksi lipun heidän omaan peliin. En edes seuraa urheilua. Perustelin kantani kattavasti ja kieltäydyin kohteliaasti mahdollisuudesta. Tämmöinen kuvauspäivä on minulle kuitenkin kuin mikä tahansa työpäivä. Ruokakaupassakin täytyisi käydä.

Esimerkki 2: Jälleen kysely kilahti tällä kertaa Instagramin viestiboksiin. Tällä kertaa etsittiin kauniita naisia uuteen musiikkivideoon. Palkkioksi tästä kuvauspäivästä saisi hyvän mielen ja kivan kokemuksen. Harmi että hymyllä ei makseta vuokraa, vaikka satasen alennuksen kauniilla hymyllä sainkin. Vuokranantajani sattuu olemaan super mukava Seppo. Kiitos Seppo! On myös yllättävää, miten jotkut yritykset pyytävät näyttelemään videolle, mutta ilmoittavat budjetin olevan 0. Jos aiot tehdä (omien sanojesi mukaisesti menestyneelle yritykselle) mainosvideon, sinulla nyt vain täytyy olla jonkinnäköinen budjetti. Se on fakta.

Esimerkki 3: Tämä esimerkki ei koske yhtä tiettyä yritystä, mutta seuraavanlaisia ”tarjouksia” löytyy viestiboksistani viikoittain. Se kuuluu kutakuinkin näin: ”Hei! Löysimme profiilisi ja se vaikuttaa upealta. Sopisit erinomaisesti mahtavaan tiimiimme. Tarjoamme sinulle -15% vapaavalintaisesta tuotteesta verkkokaupastamme. Tätä vastaan tahtoisimme yhden kuvan (kyllä, kuvassa esiintyisi se omilla rahoillani ostama tuote) ja kaksi mainosta tarinoihisi. Jos sinulla on kysyttävää, vastaamme mielellämme”. Tuijotan epäuskoisesti valkoista seinää. Kyllä, minulla todellakin olisi vähän kysyttävää. Millä tavalla tämmöinen diili on millään tavalla reilu? Onneksi mainitsemani esimerkki on sieltä altaan syvästä päästä napattu yksilö. Kannattaa aina muistaa oma arvo ihan kaikessa, sillä ihmiset ovat todella usein hyvinkin härskejä.

Pakko mainita, että minulla on lukuisia yhteistöitä, missä saan palveluita mainostamista vastaan ja nämä ovat asia erikseen ja olen jokaisesta yhteistyökumppanistani todella kiitollinen. Olen vuodessa säästänyt varmasti jo lähes kymppitonnin sillä, että ripset/kynnet/hiukset/rusketus/osittain myös hampaat/treenit yms. on tarjottu yhteistyönä. Raha ei näissä vaihda siis omistajaa. Täytynee vielä mainita, että vaikka mainitsinkin alussa vuokran, laskut ja ruuan tekstissä niin en missään nimessä joutuisi nälässä sillan alle asumaan, vaikka en tekisi lainkaan tällaisia kaupallisia yhteistöitä. Sen takia käyn palkkatöissä. Kaikki sosiaalisesta mediasta saamani tulo on extraa, stressitöntä, kivaa ja vapaaehtoista. Ja olen tyytyväinen juuri näin.

Rakkaudella, Nina

Kuva: @grphy

Mikä meitä pidättelee?

Kaikilla meillä on haaveita ja unelmia. Välillä jokainen meistä käy läpi omia ylitsepääsemättömältä tuntuvia haasteitansa, osa viilettää tukka hulmuten noususuhdanteessa elellen elämänsä parasta aikaa. Pohdin viime viikolla Instagramissani aihetta nimeltä stressi ja myönsin myös, mitkä asiat luovat minulle itselleni paineita. Olen viime aikoina miettinyt paljon, mihin suuntaan haluan elämääni tässä kohtaa viedä. Mainitsemani aihe herätti ilokseni keskustelua ja sain ennätyksellisen määrän kertomuksia seuraajien omista arjen haasteista. Mitkä asiat luovat paineita nuorille aikuisille?

Menestys, tulevaisuus, raha, ihmissuhteet, sekä opiskelu/työt aiheuttavat päänvaivaa suurimmalle osalle vastanneista. Esiin tuli myös erittäin mielenkiintoinen vastaus, joka kiteytti koko paketin oikeastaan yhtenäiseksi sillä sekunnilla: Yhteiskunta, minkä toiminta perustuu täysin suorittamiseen, jatkuvaan kilpailuun, unohtamatta tietenkään suomalaisille tuttua vertailua ja kateutta. Tässä maailmassa vain ja ainoastaan suomalainen on se, joka on valmis maksamaan satasen siitä, että naapuri ei saa viittäkymppiä. Löin nyrkin pöytään. Aamen, sinä sen sanoit.

Mielestäni on tärkeää yrittää löytää tasapaino, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Jos et ole kiinnostunut opiskelemastasi alasta, vaihda johonkin muuhun. Sama homma työelämässä, väkisin yrittämällä ei synny kuin pohjatonta stressiä. Moni stressasi nimenomaan rahasta ja voisinkin tehdä tulevaisuudessa Ninan niksit -postauksen, missä luettelen omia konstejani akuuttiin rahan tarpeeseen. Olen ollut melkoinen kettu joskus, etenkin opiskeluaikoina. Äitini muistutti minua muutama päivä sitten nauraen, että märisin jo 3-vuotiaana hänen hameensa helmassa ja murehdin, että tulenkohan koskaan löytämään miestä tai opinkohan koskaan ajamaan autoa. – Ja kyllä, vuonna 2019 molemmat pulmat selätetty!

Välillä kolmea työtä samanaikaisesti tehdessäni kurkkua kuristaa naurettavan paljon. Haluaisin olla kaikessa hyvä. Ehtiä joka paikkaan, olla ahkera ja saavuttaa koko ajan jotakin uutta hymy korvissa. Haluaisin olla Helsingissä ja Oulussa samanaikaisesti ja pelkään ihmisten pettyvän minuun, jos joudun joskus sanomaan ei. Tästä syystä tein (jälleen kurkkuani kuristavan) ratkaisun ja irtisanoin itseni tutusta ja turvallisesta päivätyöstäni viikko sitten: En jatka enää tavoitteellisen myyntityön parissa, se ei ole se minun juttuni. Kivi putosi kuitenkin sydämeltäni, tiesin tehneeni oikein. Illalla otin kynän ja paperin esiin ja haastattelin itseäni perinpohjaisesti: ”Nina, mitä SINÄ haluat?”

”Old ways won’t open new doors”, sanotaan. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että minulla todella on kaikki ovet avoinna tällä hetkellä. Minua on pyydetty (viihde) tv-ohjelmiin, mistä olen ollut otettu ja työtarjouksia on sadellut, mistä olen positiivisesti yllättynyt. Uskon, että hyville tyypeille on aina ottajia. Ja kyllä, koen olevani super hyvä ja hauska tyyppi ja uskallan todellakin sanoa sen ääneen. Minusta jokaisen olisi tärkeää tiedostaa omat vahvuutensa ja hakeutua juuri sellaisten töiden, projektien ja tilaisuuksien pariin, mistä nauttii aidosti koko sydämellään.  – Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja hukkaan heitettyjen vuosien haikailuun.

Rakkaudella, Nina