Hae
New chapter by Nina

CHAPTER THIRTY-THREE

Luku 33: Sinustako seuraava Miss Helsinki?

Kevät tarkoittaa myös kovaa vauhtia lähestyvää Miss Helsinki hakua. Tuntuu oikeasti kuin kruunu olisi laskettu omaan päähäni ihan äskettäin, fiilistelen edelleen kruunausvideota päivittäin niin kuin olen rutiinin omaisesti tehnyt tässä nelisen kuukautta. Hullua! Ja hullua se olikin! Ajattelin koota blogipostaukseen omia rehellisiä ajatuksiani koko prosessista. Miten ujosta hymyään peittelevästä Espoolaistytöstä tuli Helsingin Casinon parrasvaloissa huomion keskipisteenä olosta nauttiva missi?

Oli maaliskuu 2018 ja istuin ystäväni Mailiksen kanssa Bar Cón tapasbaarissa viinilasin äärellä. Hän kilpaili itsekin aikoinaan kilpailussa, joten hän jos joku osasi auttaa ystävää hädässä. Muutaman viinilasin jälkeen paljastin epäluuloisena aikeeni ja ystävän tapaan hän rohkaisi: ”Totta kai haet!” Niin, helpompi sanottu kuin tehty. Olisinko tarpeeksi hyvä? Eihän minulla ollut juuri lainkaan esiintymiskokemusta! Kameran edessä olin viihtynyt kuitenkin enemmän ja vähemmän noin viisi vuotta tfcd-kuvausten kautta, tiesin että se on oma juttuni.

Kotiin päästyäni kävin valokuvia läpi. ”Ei luoja okei ei ainakaan tuota kuvaa sukujuhlista! Okei mites tämä, lomakuva Mauritiukselta, onkohan tämä ok? Pitääköhän kasvokuvassa näkyä hampaat, voi ei oikomishoito täytyy kyllä aloittaa pikimmiten!”, hikoilin läppärini äärellä varmasti tunti kausia. Myöhemmin ajateltuna olin oikeasti vähän turhankin neuroottinen ja aika hassu. Pakko sanoa, että oman itseni pahin kriitikko olen varmasti minä itse ja moni pystyy varmasti samaistumaan samaan. Nyt ymmärrän, miten turhaa kaikki vouhkaaminen oli. Lähetä itsestäsi hyvässä valossa napatut tuoreet kasvo- ja kokovartalokuvat. Jos jotain haluan sanoa uusille hakijoille, niin sen, että olet uniikki. Luota siihen. Se on suurin kantava voimasi.

Casting-kutsun saaminen tuntui super hyvältä, se oli ensimmäinen onnistumisen tunne itselleni. ”Tämä on hyvä idea”, toistelin itselleni. Muistan, kuinka valikoin vaatteita tilaisuuteen ikuisuuden ja tepastelinkin itsevarmana paikalle vaaleansinisessä kesämekossa. Heti ovella muistin kuitenkin, että casting käydään alusvaatteissa, mitkä odottelivatkin jo kilpailijoita määränpäässä. Ei muuta kuin vaatteet pois! Pitäydyn edelleen kannassani, olinpa hassu. Sähköpostissa neuvottiin miettimään muutaman minuutin mittainen esittely itsestä, mikä esitettäisiin kymmenpäiselle tuomaristolle. Luulin saaneeni ammattikorkeakoulun auditoriossa pidettävistä esitelmistä hyvän pohjan tämmöiselle, mutta herranjumala kuinka väärässä olinkaan. Jännitti kauheasti, halusin niin kovasti päästä jatkoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tuomarin penkillä istuvista ihmisistä tietävät miltä sinusta tuntuu ja haluavat sinun onnistuvan. Muistan edelleen Janna-Juulian lempeästi hymyilevät nyökyttelevät kasvot. Ihmisiä me kaikki kuitenkin vain olemme.

33 joukko.jpg

En olisi vielä tuolloin uskonut, miten unohtumaton ja voimaannuttava kokemus minulla oli edessäni. Sain kiertueelta järjettömän paljon esiintymiskokemusta, tietoa ja ennen kaikkea itsevarmuutta. Muistan Rosannan sanat ensimmäisissä kuvauksissa: ”Vaikka teidät meikkaisi 5-vuotias ja pukisi jätesäkkiin, niin teidän tulee rokata kameran edessä!” Tämä kannattaa muistaa, sillä joka sana on totta. Kuvauslookit eivät todennäköisesti tule olemaan sellaisia, miten itse olet tottunut laittamaan itsesi arkimeikin tiimellyksessä. Tässäkin piilee juju, sillä kisassa haetaan muuntautumiskykyistä persoonaa ja heittäytyjää. Jos loikkaat mukaan avoimin mielin, saat siitä takuu varmasti eniten irti. – Parhaassa tapauksessa se antaa sinulle valtavan määrän uusia verkostoja ja mahdollisuuden rakentaa vapaasti juuri semmoisen polun itsellesi, mistä olet aina haaveillut.

Kilpailun edetessä nälkä todellakin kasvoi syödessä niin sanotusti. Vilkuilin tutkivasti muita osallistujia ja pikkuhiljaa jännityksen laannuttua joukosta uskalsi ystävystyä samanhenkisiin tyttöihin. Parasta kilpailussa oli ehdottomasti ne muutamat tyypit, joista sain elinikäisen ystävän. Siitä olen hirmu kiitollinen ja onnellinen! Porukasta tuli tietyllä tapaa kuin toinen perhe, näimmehän toisiamme monta kertaa viikossa. Edustimme milloin missäkin, teimme kuvauksia, näytöksiä, treenasimme, istuimme koulutuksissa kynät sauhuten, opettelimme jatkuvasti uutta ja iminkin tietoa itseeni kuin rutikuiva pesusieni.

33 tough viking.jpg

Kuulostaa aika kiireiseltä, eikö? Sitä se olikin. Elin ihan omanlaisessa kuplassa sen kolmen kuukauden ajan, mitä kiertue kesti. Huh, olisinpa ollut yhtä motivoitunut esimerkiksi koulunkäynnin suhteen aikoinaan! Annoin kiertueelle kaikkeni. Tähän rulettiin piti jotenkin yrittää mahduttaa oma päivätyö, mikä oli ja on edelleen Change -alusvaatekaupan myyjä. Anelin kirjaimellisesti armoa, kun pyysin työkavereilta vuorojen vaihteluita ja ymmärrystä, joulukuussa voiton jälkeen juoksin välittömästi myymälään kakku ja suklaarasia kainalossa! Työporukalleni annan maailman suurimman lentosuukon, he osaltaan mahdollistivat myös unelmani saavuttamisen. Kannattaa hakemusta kirjoittaessa miettiä mielessään, että antaako oma tämänhetkinen työtilanne joustoa parin kuukauden ajan. Sivusta katsoneena se oli monelle tytölle se suurin stressin aihe.

Jos haluat kokea jotain ”once in a lifetime” tyyppistä, niin suosittelen kilpailuun osallistumista lämpimästi. Vaikka kiertue oli valehtelematta rankka, niin muistelen sitä lämmöllä. – Jopa niitä sekunteja, kun luulin tuupertuvani cooper-testin viimeisillä sekunneilla… Puhumattakaan Tough Viking -kilpailusta. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos jotakin kovasti haluaa niin sen eteen tekee valtavasti töitä. Itse annoin fyysisen, henkisen ja taloudellisen panostukseni tälle projektille ja palkinto kimmelsi päässäni finaalipäivänä. Toivon, että muutkin uskaltaisivat heittäytyä unelmiensa vietäviksi ja kokeilla uusia juttuja. – Sieltä kotoa kun ei valitettavasti kukaan ole tullut ketään yleensä hakemaan. Olet mahtava omana itsenäsi. Ja kyllä, sinä uskallat ja voit!

Rakkaudella, Nina

33 jokerit.jpg

CHAPTER THIRTY-TWO

Luku 32: Te kysyitte, minä vastaan…

Miss Helsinki -kilpailun voiton myötä myös Instagramin seuraajamääräni on luonnollisesti yli triplaantunut ja kävin tällä kertaa ajan kanssa viestipyyntöjä läpi. Yleensä sieltä löytyy 80 pronsenttisesti ”lääh puuh sexy girl” -viestejä, mutta seassa oli paljon ihmisiä selkeästi kiinnostavia aiheita ja koen ystävällisenä vastailla niihin blogipostauksen muodossa. Poimin sieltä kourallisen, eli 10 kysymystä ja vastaankin nyt teitä rakkaita lukijoita askarruttaviin asioihin, niihin outoihinkin. Eli: Te kysyitte, minäpä vastaan. Täältä pesee.

1.       Miksi Nala on lihava? Enkö pidä huolta koirastani?

Kyllä, tätä on kyselty ja yllätyin hetkellisesti. Tai no, en oikeastaan. Nalahan imuroi siis elämäntyökseen lattioilta suuhunsa kaiken sinne sopivan ja sopimattoman ja suurin osa tässä talossa käytävistä terveyskamppailuista käydään juurikin tämän ahmatin ruokailutottumusten äärellä. Voitte kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä tämä koira on maailman rakastetuin olento ja hän saikin viime viikolla eläinlääkäriltä ison suukon ja terveen koiran paperit. Hän on myös sekarotuinen rescue-koira, joten vanhempien alkuperästä ei ole mitään tietoa. Chihuahua ja pahkasika on oma arvaukseni. Joillekin ei vain ole jaettu geenilotossa niitä missin mittoja. Next.

2.       Miksi kirjoitan Instagram -tarinoihini ”link in bio”, miksi tarinasta ei pääse suoraan postauksiini?

Tätä kysytään jatkuvasti, mutta tähän simppeliin kysymykseen minulta löytyy onneksi simppeli vastaus: Instagramissa käyttäjällä täytyy olla 10 000 seuraajaa, jotta tätä toimintoa pääsee käyttämään. Eli toivottavasti tulevaisuudessa pääsette nautiskelemaan tästäkin ominaisuudesta myös minun profiilissani, kun nykyinen seuraajamääräni on jonain päivänä tuplaantunut.

3.       Miten pidän ihostani huolta? Miten saavuttaa täydellinen iho?

Tärkein äidiltäni oppima neuvo ihonhoitoon liittyen kuuluu näin: Älä koskaan mene meikit naamassa nukkumaan! Tästä olenkin pitänyt kiinni ja kosteimmankin baari-illan päätteeksi olen aamuisen peilikuvani mukaan jynssännyt kasvot puhtaiksi aamun sarastaessa. Mitään taikatemppua minulla ei ole teille valitettavasti antaa, mutta laadukkailla tuotteilla on merkityksensä. Suosikkini on apteekista saatava Filorgan puhdistusvaahto ja Lumenen herkän ihon kasvovesi. Pyrin kuorimaan ihon kerran viikossa ja juomaan paljon vettä! Stressi ei edistä ihon hyvinvointia, joten muistan välillä (=aina) pysähtyä ja nukkua päiväunet. Nukun muuten todella paljon, jos olisin eläin, niin olisin varmasti laiskiainen.

4.       Mistä ostan vaatteeni?

Monen Instagram -tarinani kohdalla on kyselty, että mistä olen ostanut jonkin tietyn vaatekappaleeni. Kun vilkaisen vaatehuoneeseeni, niin näky muistuttaa lähinnä maanjäristyksen jälkeistä rauniota. Vaatehuoneeni sekaisuutta tässä ei kuitenkaan kysytty, kerroinpa kuitenkin. Rakastan Zaran ja Mangon vaatteita ja monet vaatteeni ovatkin sieltä, pidän klassisen tyylikkäistä asukokonaisuuksista. Olen kuitenkin äärimmäisen huono kivijalkamyymälä-shoppailija, sillä mielestäni Suomessa ei ole tarpeeksi houkuttelevia myymälöitä. Kun asuin Lontoossa, niin viiletin Oxford Streetia edestakaisin kuin seinähullu. Topshop, River Island, Urban Outfitters ja Miss Selfridge olivat esimerkiksi suosikkejani. Suomessa tyydynkin mielelläni nettishoppailuun ja kulutetuimmat osoitteet lienevät ihan perinteiset nelly.com ja missguided.eu. Toki saan paljon vaatteita myös yhteistyökumppaneilta.

5.       ”Luuletko, että minulla olisi mahdollisuuksia Miss Helsinki -kilpailussa?”

Jonkin verran nuoria naisia kutkuttaa jo selkeästi lähenevä kevät, mikä tarkoittaa alkavaa uuden Miss Helsingin hakua! Kurkkuani tosin kuristaa tämä fakta, sillä vastahan kruunu laskettiin omaan päähäni. Iik! Pakko tämä on silti niellä ja toivottaa pikkuhiljaa uudet tulokkaat mukaan. Toivon, että yksikään mahdollinen hakija ei tuijottele peilikuvansa ”epätäydellisyyksiä” peilistä ja jarruttele mukaan lähtemistä, koska tiedättekö, semmoisia ei ole olemassakaan! Miss Helsinki -kilpailussa ei ole pituus-, paino- tai ulkonäkövaatimuksia, mikä on ehkä maailman siistein juttu. Olet varmasti mainio juuri omana itsenäsi: Reipas, sädehtivä ja sanavalmis olemus riittää. Juttelen tästä aiheesta ja omasta missitaipaleestani varmasti enemmän somessa, kun kevät etenee vähän pitemmälle ja hakuaika lähestyy. Olette kaikki upeita!

6.       ”Miksi näytät niin vanhalta? Olet 26, mutta näytät lähemmäs 40-vuotiaalta”

Oh, thanks! Vaikea sanoa, tämä on sen verran kiperä kysymys. Hehkuttamani kauneusuneni ovat selkeästi toimineet sitten kohdallani päinvastaisesti ja heleyttävä päivävoiteeni onkin heleyttäjän irvikuva eli glow for granny. – Ei vaiskaan, nauran tälle kauhistelulle useasti ja onneksenne minä jos joku osaa nauraa itselleen. En kyllä henkilökohtaisesti koe itseäni erityisen vanhan näköiseksi, mutta en enää tietenkään minkään teinitytön näköiseksikään. Tämä on vähän samassa kategoriassa ”kauneus on katsojan silmässä” hömpötyksen kanssa.

7.       Mitä Invisalign -oikomishoito maksaa?

Niin, mitä maksaa suora hammasrivistö? Aloitin oman oikomishoitoni viimevuoden kesäkuussa Invisalign -menetelmällä, sillä ristissä olevat etuhampaani kuvottivat minua ja koin oikomisen välttämättömyytenä missikilpailun kannalta. Juttelin hammaslääkärini kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että parhaan mahdollisen lopputuloksen (ja purennan) takaamiseksi koko suu oiotaan. Hampaiden päällä on siis läpinäkyvät oikomiskalvot jatkuvasti (ruokailuiden ajaksi kalvot poistetaan), mitä vaihdellaan yleensä noin viikon välein. Pidin tästä, sillä oikomismenetelmä on todella huomaamaton. Halpaa tämä lysti ei kuitenkaan ole ja oma hoitoni tulee kaiken kaikkiaan kustantamaan noin 6000-7000e.  Olen oman hoitoni loppusuoralla ja hymyäni lähinnä enää viimeistellään ja luutumista varmistellaan. Voin lämpimästi suositella tätä oikomismenetelmää.

8.       ”Miksi raahaat koiria tänne ulkomailta, kun kotimaassakin on koiria vailla kotia?

Rescue-koiriin liittyy valtava määrä ennakkoluuloja. Lähtökohtaisesti ajattelen, että kaikki ansaitsevat elämässä toisen mahdollisuuden. Suomessa meillä on asiat siinä mielessä todella hyvin, että harvemmin näen koiria notkuvan nälkäisinä kaduilla tai tappotarhoilla jätesäkeissä, kuten Espanjassa. Lilan pelastin tappotarhalta ja en ole katunut päätöstäni päivääkään, olen varma, että hän on myös adoptoidusta pikkusiskosta hyvinkin mielissään. Toivoisin, että voisin eläkepäivilläni asua maalla ja pelastaa useammankin koiran kurjilta kohtaloilta.

9.       ”Miksi et vastaa treffipyyntöihin Instagramissa?!”

Niin. Nykyään minulla on ilo ilmoittaa, että minulla ei ole ns. ”haku päällä”, olen löytänyt vierelleni tärkeän ihmisen ja aion tässä tilanteessa pysytelläkin. Edes sinkkuna ollessa en tarttunut näihin tarjouksiin muutamaa tapausta lukuun ottamatta, minusta se vain tuntui jotenkin hassulta. Minusta on kivampi, kun ihmiset lähestyvät minua vilpittömästi ihan oikeassa elämässä. Olen kuitenkin todella otettu kaikesta ihailusta ja viesteistä.

10.   Aionko osallistua vielä kauneuskilpailuihin?

Minulla on kesällä tiedossa Miss Tourism World -kilpailu Kroatiassa, mitä odotan innolla. Ihmiset ovat udelleet, aionko tähdätä esimerkiksi Miss Suomi -kilpailuun, mutta vastaus tähän: En aio. Minun osaltani kisat ovat nyt kisailtu ja oli aivan mahtavaa kokeilla siipiäni missikilpailussa ja viedä vieläpä koko kilpailun voitto! Se oli osoitus itselleni, että itseensä uskomisella on huikea vaikutus ja kovalla työnteolla tässä elämässä on mahdollista saavuttaa mitä tahansa.

Nina

luku 32 kuva.jpg